Uskomusten romuttaja Gustav von Hertzen

Onko nykyisin pyhäinhävistys, jos asettaa kyseenalaiseksi vihreän ajattelun, naisten tasa-arvokeskustelun tai vaikkapa  moittii Nato - jäsenyyttä arkailevia keskeisiä poliiti poliitikkoja uskalluksen puutteesta?
Eläkkeellä oleva vuorineuvos Gustav von Hertzen on nyt ottanut tällaisen riskin kirjoittaessaan yhteiskuntafilosofisen kirjan "Demokratian haaste" . Siinä ei käytetä poliittisesti korrektia kuorrutuskieltä.
Jos suomalainen keskusteluhistoria toistaa itseään, niin laajalti hyväksytyssä valtavirrassa kelluvat vaikuttajat sivuuttavat Hertzenin johtopäätökset ja argumentoinnin hiljaisella olan kohautuksella. Tai sitten kirja nuijitaan isolla moukarilla maan rakoon ja häpeään.
Joka tapauksessa Gustav von Hertzen yritää virittää kriittistä yhteiskuntafilosofista keskustelua, mutta eri asia on syntyykö sitä.
Olin Hertzenin kirjan julkistamistilaisuudessa perjantaina 28.9. 2007 eduskunnan auditoriossa. Tilaisuuden oli järjestänyt EVA (Elinkeinoelämän valtuuskunta) yhdessä eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan kanssa.
Kommentaattorina oli myös politiikan  ex - raskassarjalainen Paavo Lipponen, jolla on työhuonekin eduskunnassa muistelmiensa kirjoittamista varten.
Lipponen arvosteli kokoomusta tyhjästä ulkopoliittisesta keskustelusta ja vaati  uusia ehdotuksia keskustelun pohjaksi. Sain tilaisuuden tehdä pienen testin. Kysyin voisiko nykyisin eläkkeellä oleva Lipponen allekirjoittaa sen mitä  Hertzen kirjoitti Nato - jäsenyydestä tai ylipäätään kommentoida tekstiä:
"Kaikkien EU - maiden NATO - jäsenyys pitäisi olla itsestään selvä askel oikeaan suuntaan. Joidenkin itseriittoisten pienten valtioiden vastenmielisyys USA - johtoista koalitiota kohtaan hajottaa kuitenkin Euroopan rintaman."
"Tämä heikentää entisestään EU:n mahdollisuuksia näkökantojensa ja etujensa puolustamiseen yhteisen poliittisen linjanvedon puitteissa. Toistaiseksi kyseisten maiden poliittisilla johtajilla ei ole ollut halua tai kykyä kääntää vanhakantaista yleistä mielipidettä."
Lipponen kieltäytyi sanomasta mielipidetään. Siihen hänellä on tietysti  oikeus. Oltiin liian aroilla poliittisilla vesillä ja silloinhan keskusteluakaan ei tavallisesti  synny.
Hertzen kyseenalaistaa monta muutakin asiaa kuten tasa-arvoajattelun:
"Esimerkiksi työelämässä jako naisiin ja miehiin on kovin kaavamainen ja kertoo vähän tai ei mitään heidän kyvyistään. Mutta ammattien enemmän tai vähemmän spontaani jako naisten ja miesten töihin perustuu ainakin suureksi osaksi taipumusten keskimääräisiin eroihin, eikä sitä pidä nähdä ongelmana. Kiintiöajattelu on pohjimmiltaan epädemokraattinen riesa, joka vain aiheuttaa epäoikeudenmukaisuutta."
Sinkutkin saavat Hertzeniltä (4 lasta) osansa:
"Voimakas solidaarisuus on kuitenkin antanut tilaa suurelle vapaamatkustajien joukolle, joka nauttii täydestä yhteiskuntatakuusta, mutta pakenee biologisen lisääntymisen kustannuksia ja vaivoja."
"Vinoutunut ikärakenteemme on saanut aikaan tilapäistä ylijäämää työmarkkinoille ja keinotekoisen korkean elintason, josta seuraava sukupolvi joutuu maksamaan kalliisti. Sitä suurempi syy meillä on antaa liian harvalukuisille jälkeläisillemme parhaat mahdolliset lähtökohdat elämässä."
Vihreää ajattelua vuorineuvos Hertzen kritikoi näin:
"Vihreillä ideologeilla on taipumuksena antaa luonnolle rajoittamaton itseisarvo. Jokaisesta asioihin puuttumisesta tulee pyhäinhäväistys ja jokainen muutos on korvaamaton menestys."
"Jyrkimmille intoilijoille luonto kaikkien uhrausten arvoinen epäjumala ja ihnmiset ovat maan vaiva, joka pyrkii manipuloimaan luonnonvoimia palvelemaan inhimillisä tarkoitusperiä, on kääntynyt vastakohdakseen."
Jos vuorineuvos Gustav von Hertzen olisi kokoomuksen kansanedustaja, niin melkoinen metakka kirjasta syntyisi. Mutta kun hän ei ole, niin tuskinpa suuren suurta yhteiskuntapoliittista keskusteluakaan syntyy.
Kysymys kun on siitä kuka sanoo, ei niinkään mitä sanotaan. Keskustella kuitenkin aina kannattaa ja sanoa myös mielipiteensä. Vasta erilaisten mielipiteiden kirjosta syntyy hyvä demokraattinen keskustelu.