Lobbareita ja lahjusten ottajia
Jos olisin virkamies, enkä toimittaja, niin minua varmaankin katseltaisiin hyvin epäilevästi.
Virkamies kun voi syyllistyä lahjoman ottoon melkeinpä huomaamattaan. Varsinkin Ruotsissa, jossa tarjotun lounaan suuruuskin tarkasti määritelty. Onneksi Suomi ei ole Ruotsi.
Tunnustan näin julkisesti osallistuneeni vuosikymmenien aikana lukemattomien etujärjestöjen – siis lobbausorganisaatioiden – seminaareihin illallisineen ja saunoineen. Alkoholijuomiakin on tarjottu palan painikkeeksi. En ole pitänyt sitä minään ongelmana, saati sitten tuomittavana.
Kun en ole virkamies, niin en voi tehdä virkarikosta. Ei sitä voi tehdä kansanedustajakaan samasta syystä. Olenkin istunut moninaiset illat kansanedustajien kanssa kuuntelemassa milloin mitäkin viestiä hyvän ruoan ja juoman kanssa.
Me molemmat olemme siis olleet lobbauksen – edun valvonnan – kohteita. Kieltäytyminen näistä ihan mielenkiintoisista ja hauskoistakin tilaisuuksista olisi ollut tyhmää. Onhan niissä aina viisastunut ja tutustunut samalla uusiin ihmisiin.
En tiedä kumpiko sitten on näistä tilaisuuksista hyötynyt enemmän. Lobbaajat vai toimittaja. Varmaankin molemmat. Tämä toimittajan työ kun on sellaista, että jos ei pääkoppaan lataa jatkuvasti uusia asioita, niin putoaa kelkasta. Luulee tietävänsä, mutta hups, maailma onkin muuttunut. Vaikkapa Venäjä, joka ei ole mikään Neuvostoliitto, vaikka osin alkaakin sitä jälleen muistuttaa.
Lobbaus – edun valvonta - on eri asia kuin lahjonta ja siihen liittyvä korruptio. Lobbari vain yrittää selittää omaa asiaansa mahdollisimman vakuuttavasti. Jos sanoma ei kuulosta uskottavalta, niin hukkaan menee hyvä yritys. Faktojen on keskettävä.
Itse asiassa niin yritykset, etujärjestöt, poliittiset puolueet ja vaikkapa ministerit ovat laajasti käsitettynä lobbareita. Mitäpä maatalousministeri Sirkka – Liisa Anttilakaan Brysselissä muuta yritti kuin lobata EU:n maatalouskomissaari Mariann Fischer – Boel ymmärtämään kuinka tarpeellinen eteläistä Suomea koskeva 141 – tuki on. Tosin tällaista lobbausta sanotaan neuvotteluksi.
EU:n komissio laatii parhaillaan lobbauksen eettisiä sääntöjä, jotta olisi edes paperinivasta lobbareitten ohjeiksi. Yhdysvalloissahan lobbareitten toiminta on hyvin tarkasti säädeltyä aina illallisen tasosta lähtien. Hyvä buffet – illallinen juomineen on sallittua, mutta vähän huonompikin pöytiin tarjoiltuna laitonta. On siinä ollut juristien luvatussa maassa säännöissä miettimistä.
Ei minulla mitään lobbareita vastaan ole, mutta ainakin yritän pitää heihin kohtuullista etäisyyttä olipa kyseessä etujärjestö, poliittinen puolue tai mikä muu tahansa. Tällaista sanotaan journalistiseksi riippumattomuudeksi. Yleisradiossa se on nykyisin mahdollista, muutama vuosikymmen sitten hyvin kyseenalaista ainakin politiikasta raportoitaessa.
Viime viikolla olin Brysselissä tutustumassa mm. lobbaukseen monen muun asian ohella. (Vallan vaiheilla – ohjelma 23.11. 2007 ) Tuli siinä syödyksi komission laskuun hyvä lounaskin viineineen.
Meppi Satu Hassi (vihr.) muuten on alkanut kirjata nettisivuilleen kaikki ilmaiset lounaansa ja illallisensa Brysselissä ja Strasbourgissa. Ketähän sekin kiinnostaa? Suomesta ei merkintöjä näy, liekö ruoka huonompaa.
Brysselissä selvisi, että lobbareitten tärkein vaikutuskanava on EU:n komissio virkamiehineen. Mepit eivät niinkään kiinnosta, vaikkakin kiinnostus on kasvamaan päin. Itse asiassa lobbareitten tuoma tieto on mepeille tärkeämpä kuin komissiolle, jolla on muutenkin laaja oma virkakoneisto tietoa hankkimassa.
Miten kukin Brysselin noin 15 000:een lobbariin suhtautuu on jokaisen oma asia. Lähdekriittisyys on kuitenkin tärkeä niin mepille kuin journalistillekin. Jokaisella on aina oma lehmä ojassa.
Vaikka olenkin tässä puhunut lounaista ja illallisista, niin eivät lobbarit niitä päätyökseen tarjoa. Lobbarin arki on erilaisten tietojen ja numeroitten analysointia. Siis varsin harmaata työtä.
Siinä mielessä me toimittajat olemme samassa arkisen harmaassa tilanteessa. Ei työ mitään juhlaa ole. Ilopilkku on, jos pääsee hyvän ruoan ja juoman ääreen kuulemaan mielenkiintoista asiaa.
Ilmaisia lounaita ei kuitenkaan ole. Aina on ensin kuunneltava se asia, vaikka esityksessä ei paljon asiaa olisikaan.
4 kommenttia
Ma 03.12.2007 @ 19:07
Suomessa voi valtion virkamiehelle antaa aivan laillisesti suuriakin summia rahaa täysin laillisesti.
Kunhan ymmärtää kutsua annettua rahasummaa "kulttuuripalkinnoksi". Asiasta on eduskunnan oikeusasiamiehen päätös tukena.
3 kansalaista valitti kun kielilakikomitean sihteeri OM:n lainsäädäntöneuvost Sten Palmgren vastaanotti Svenska folkskolan vänneriltä 10 000 euron kultturipalkinnon ruotsin kielen hyväksi tekemästä työstä. Eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksen mukaan Svenska folksskolan vänner ei ole edunsaaja kielilakikomitean työssä.
Ts. kun kierrättää yhdistyksen kautta rahaa virkamiehille asia on ok.
Ma 03.12.2007 @ 20:11
Kiitoksia kommentista, enpä tiennytkään tällaisesta rahan kierrätysmahdollisuudesta.
Lienee niitä muitakin, mutta kun en ole verojuristi, niin on paras vain ihmetellä.
M.L.
Pe 07.12.2007 @ 15:22
Eikö valtion pitäisi myös perustaa julkisen palvelun sanomalehti? Se palvelisi yhtä tasapuolisesti kuin YLE:
- Joka neljäs sivu olisi ruotsinkielinen
- Joka viideskin sivu olisi ruotsinkielinen syksystä
2008 alkaen.
-Muut sivut olisi täynnä erikielisiä juttuja, joiden alareunassa olisi pienellä tekstillä kirjoitettu käännös suomeksi. Seassa siellä täällä suomenkielisiä uutisia ja säätiedotus.
- Valtion sanomalehdessä ei olisi yhtään ainoata kokonaan suomenkielistä sivua
- Valtion sanomalehteä ei saisi lukea ellei olisi maksanut valtion sanomalehtimaksua
- Jos valtion sanomalehtimaksua ei olisi maksanut ei saisi lukea mitään muitakaan sanomalehtiä.
Ti 08.01.2008 @ 10:04
"10 000 € valtion virkamiehelle täysin laillisesti"
Lehdistö meuhkaa virkamiesten vastaanottamasta oopperalipusta ja kestityksestä. Kuitenkin jopa aiva sama lehti voi julkaista jutun huomaamatta mitään erikoista valtion virkamiehestä,jolle on annettu 10 000 euron rahapalkinto virkamiehenä tekemästään työstä rahapalkinnon antavan edun ja tavoitteiden mukaisesti.
Tällaisesta tapauksesta olen tehnyt kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle 3.10.04 ja täydentänyt sitä 4.10.04.Diaarinumero: 2615/4/04.
OM on antanut lausunnon tapauksesta 6.6.05 (OM 35/03/2005 ja
edelleen Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia on pyytänyt vastineen 15.6.05 minulta 29.7.05 mennessä,jonka olen tehnyt 28.6.05.
Kysymys on tapauksesta,jossa OM:n palveluksessa oleva korkea-arvoinen juristi,lainsäädäntöneuvos on vastaanottanut 10 000 euron
rahapalkinnon "Kulttuuripalkintona" kiitokseksi tekemästään lainsäädäntötyöstä. Rahasumman antaja on yhdistys jonka tavoitteita em. lainsäädäntöneuvoksen työ tuki. Siis valtion virassa olevalle virkamiehelle voidaan antaa siis suuri rahasumma kunhan kutsuu sitä "kulttuuripalkinnoksi"?!!!!!
Yhteys lainsäädäntöneuvoksen työn ja rahan antajan välillä on aivan selvä myös ajallisesti. Eivät malttaneet odottaa:)
Rahapalkinnon perusteluissa todetaan,että eräänä rahapalkinnon antamisen perusteena on hänen työnsä sihteerinä lakia laativassa komiteassa. Rahapalkinnon antaja puolestaan edustaa kyseisen lainsäädäntötyön intressiryhmää.
Virkamiehen lahjonta on aina vakava asia. Suomen tulisi kiinnittää huomiota omiin toimintatapoihinsa,koska em. tapaus ei ole suinkaan ainutlaatuinen. Em. rahapalkinnon antaja on systemaattisesti antanut rahapalkintoja aikaisemmin valtion virkamiehille.
Suomi on allekirjoittanut lahjonnan kieltävän kansainvälisesn sopimuksen. Siksi omat käytännöt tulisi perata muullakin tasolla kuin kestitsimisen tasolla.
Tässä tapauksessa Eduskunnan oikeusasiamiehen toimisto on kiusallisessa tilanteessa. Siitä kielii kantelun käsittelyaika: Yli vuosi.
Kiusalliseksi asian tekee se,että:
-siinä puututaan maan tapaan
-kohde on juristikolleega.
Jos Eduskunnan oikeusasiamies vie asian eteenpäin tai huomauttaa vähintäänkin se puuttuu "ikiaikaiseen2 suomalaiseen käytäntöön ja maan tapaan. Uskaltaako se tehdän sen? Se on se ISO kysymys.
Jos taas Eduskunnan oikeusasiamies ei näe mitään huomautettavaa se tekee ENNAKKOPÄÄTÖSEN,joka avaa oven täysin lailliseen suurten summien rahapalkintojen antamiseen valtion virassa oleville virkamiehille.
Näin esim. joku interssitaho voisi antaa Metsähallituksen virkamiehelle suuren rahasumman aivan laillisesti kunhan kutsuu sitä "kulttuuripalkinnoksi" jos ko. virkamies on toiminut rahapalkinnon antajan toiveiden ja tavoitteiden mukaisesti.
Ydinvoiman vastustajat voivat antaa rahapalkinnon KTM:n virkamiehelle, Lohenkalastajat korkealle kalastusviranomaiselle, kuorma-autoilijoiden liitto korkea-arvoiselle liikenneministeriön virkamiehelle ansioistaan edistää rahapalkinnon antajan toivomia päämääriä ja tavoitteita jne. jne. jne.
Virkamies jää kiitollisuuden valkaan,kuten tässäkin tapauksessa voidaan katsoa. Summa on sen verran suuri: 10 000 euroa.
Siihen nähden nämä Huuhtasen oopperaliput on pieniä pähkinöitä, mutta ilmeisesti kansan paremmin käsittämiä kuin suuren rahasumman antaminen. Virkamiehen tulisi toimia puolueettomasti, kenenkään erityisetuja ajamatta ja säilyttäen virkamieskunnan uskottavuuden.
Virkamies saa palkan valtion budjetista. Siihen ei sovi erikseen annettavat rahapalkinnot vaikka innovaatio olisikin nimeltään "Kulttuuripalkinto".
Tutkikaa asia jos uskallatte. Kyse on sen verran isosta käytännöstä,että sen pöyhimisellä saatte ihan varmasti vastaan isot voimat. Väitän niin. Tsekatkaa ja tehkää johtopäätökset.
Kumpi on vähäpätöisempää: Lounas vai 10 000 euroa?
Huomautan,että lainsäädäntö ei edellytä näytön esittämistä siitä,että lahja on vaikuttanut päätöksentekoon - riittää että tällainen käsitys on voinut syntyä kansalaiselle perustellusta syystä. Minulla on sellainen käsitys perustellusta syystä.
Tässä tapauksessa rahapalkinto annettiin välittömästi lainsäädäntötyön menestyksellisestä loppuunsaattamaisesta mikä vähintäänkin jättää rahapalkinnon saaneen virkamiehen kiitollisuudenvelkaan. Onhan kyse suuresta summasta.
Oikeusvaltiossa korruptio tapahtuu erilaistan palkkioiden muotoon kätkettynä. Tässä on nyt sellainen tapaus "tikun nenässä" Iltasanomille tarjoiltuna;)
Tästä tapauksesta on tehty 3 kantelua. Eam:n ratkaisu v. 2006 oli se, että kyseessä ei ole virkamiehen lahjominen, koska Svenska folksskolan vänner rf. ei edusta edunsaajia kielilakikomitean työssä.
Eam:n päätös merkitsee, että valtion virassa olevalle henkilölle voi antaa selvää rahaa kun vaan osaa kutsua rahaa kulttuuripalkinnoksi.
