Isovanhemmat vapaaehtoistyössä

Lapsenlapsia kylään odotellessa tuli mieleen, että meitä ukkeja ja mummejahan on nyt jo hieman yli miljoona. Se on noin viidennes väkiluvusta. Se on melkoinen vapaaehtoisvoimavara – kuka sen nyt itse mitenkin mieltänee. Ihmisiä ja heidän elinolosuhteitaan kun on kovin monenlaisia.

Entinen pääministeri Mari Kiviniemi sanoi eräässä haastattelussaan, että isovanhemmista oli suuri apu pääministeriaikana. Voin vain kuvitella kuinka Kivinientenkin lapset olisivat tulleet hoidetuksi kun molemmat vanhemmat ovat töissä, äiti vielä melkein kellon ympäri.

Kuva: YLE Harri Hinkka

Kuinkahan pääministeri Jyrki Kataisen lastenhoito sujuu tänä euromyllerryksen kiireisenä aikana?

Isovanhempien lukumäärä alkoi kiinnostaa, kun nykyisessä elämänympäristössäni heitä on niin monta. Sitä se elämänkulku vanhemmiten on.

Tilastokeskuksesta ei heti löytynyt valmista vastausta isovanhempien määrästä Suomessa, mutta hetken selvittelyn jälkeen löytyi. Vuoden 2010 väestössä on 462 755 ukkia ja 594 033 mummia, joilla on yksi tai useampi alle 18 – vuotias lapsenlapsi.

Isovanhempia on itse asiassa hieman enemmänkin, sillä joillakin pitkäikäisillä on myös lapsen lapsen lapsia.

Kun nykyisin puhutaan niin paljon vanhan yhteisöllisyyden vähenemisestä – siis itse asiassa yhteisöllisyyden tunteen tarpeesta – niin olen alkanut epäillä onko tämä sittenkään totta. Ainakin suurissa ikäluokissa, johon itse kuulun, yhteisöllisyys ei ole mihinkään kadonnut.

Sen sijaan nuoremmissa ikäluokissa olen kyllä havainnut, että hyvinvointivaltion ajatus on sisäistetty liiankin hyvin. Kun verot ja ay-maksut on maksettu, niin jonkun toisen – siis yhteiskunnan tai ay-liikkeen – on hoidettava asiat. Ikään kuin minun itse ei tarvitsisi välittää mistään muusta kuin omasta itsestä.

Tämä on hyvinvointivaltion ( en käytä termiä hyvinvointiyhteiskunta) irvikuva. Voi se kyllä olla osin seurauskin, koska malli luotiin suunnitelmatalouden oppien mukaan. Sellainenhan vähentää ajan mittaan myös omaa vastuuta ja lisää byrokratiaa..

Suurten ikäluokkien tuttavapiirissäni on monenlaista isoäitiä ja isoisää. Suurin osa kuitenkin auttaa lastenlastensa hoidossa, jos se vain on käytännössä mahdollista. Suomi on sen verran iso maa, että ei aina ole, vaikka haluakin olisi. Joittenkin lapset vielä asuvat omine lapsineen ulkomaillakin.

Tätä isovanhempien tekemän vapaaehtoistyön määrää ei tietääkseni ole missään selvitetty. Ainakaan minä en sellaista selvitystä ole onnistunut näkemään.

Sen sijaan Suomessa on satoja vapaaehtoisjärjestöjä, joita Raha-automaattiyhdistys tukee. Vuonna 2012 avustuksia jaetaan 291 miljoonaa, josta noin 200 miljoonaa arvioidaan suuntautuvan vapaaehtoistoimintaan ja sen pyörittämiseen.

RAY:n mukaan he avustavat 755 järjestöä, joissa on 1556 avustuskohdetta. Kiitos tästä lankeaa erilaisissa uhkapeleissä rahansa menettäneille ihmisille, joista osa on peliriippuvaisia, joitten auttamista taas toiset rahansa menettäneet RAY:n kautta auttavat vaikkapa Peliluuri – puhelimessa.

Isovanhempien tekemä lastenlasten avustustyö on täysin vapaaehtoista kuten sen pitääkin. Ei tarvita kalliita organisaatioita tai yhteiskunnan avustuksia.

Toisaalta isovanhempien asema suhteessa lapsenlapsiinsa on juridisesti varsin kylmä. Heillä ei ole mitään oikeuksia lapsenlapsiinsa tai lapsenlapsilla omiin isovanhempiinsa. Isovanhemmat kun eivät juridisesti ole ydinperhettä.

Jos isovanhemmilla on huonot välit omiin lapsiinsa, niin lapset voivat kieltää omia lapsiaan edes tapaamasta isovanhempiaan. Lapsen etu jää silloin sivuseikaksi.

Varsinkin eroperheissä lapsen etu suhteessa isovanhempiin voi olla ongelma. Avioeroja kun harvemmin tehdään hyvässä sovussa samppanjalaseja kilistellen.

Toisaalta koko käsite isovanhemmista sekoittuu, jos perheessä kummallakin vanhemmilla on omia lapsia ja sitten yhteisiä lapsia ja meneillään on toinen tai kolmaskin liitto.

Pääkaupunkiseudulla noin joka toinen avioliitto purkautuu, ruuhka-Suomen ulkopuolella liitot ovat kestävämpiä.

Täytyy kuitenkin lopettaa tämä juttu, sillä kohta kolme 8 – vuotiasta ja sitä nuorempaa on tulossa vilkastuttamaan eläkeläisten elämää viikoksi.