Byrokratian kummallisuuksia 1.

En tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun kävin Helsingin verotoimistossa, jota ei enää ole Helsingissä vaan se on yhdistetty Pääkaupunkiseudun verotoimistoksi, joka on Vantaalla.
Minkähän takia ei keskustella enemmän - YLE:kin ohjelmissa – miten hyvinvointivaltiomme voisi käytännössä toimia järkevämmin ja näin verovarat toisivat paremman tuloksen. Sellaista käytännönpoliittista keskustelua kuuntelisin mielelläni.

Kaikki alkoi siitä, kun kevättalvella 2011 täydensin verottajan lähettämää edellisvuoden veroehdotustani.

Ennenhän pääasiassa tammikuussa tehtiin paperille veroilmoitus kaikkine selityksineen, muttta ei enää. Veroilmoituksen voi nyt tehdä verkossa ilman paperia, kun verottaja on ensin lähettänyt esitäytetyn ehdotuksensa.

Tulevaisuudessa siirrytään lähes kokonaan sähköisiin ilmoituksiin ja verohallinnon henkilökuntaa vähennetään. Verotettavat saavat samalla haeskella itse netistä verotietoa, jos osaavat. Saavatko parhaimmat itseoppineet sitten diplomin?

Verkosta löytyvässä veroehdotuksessani ei ollut tilaa kirjoittaa kohtalaisen pitkää selitystä vähennyksistä (teen vielä mm. radiojuttuja YLE:lle). Selvä sivujen suunnitteluvirhe.

Oli pakko kirjoittaa liiteselvitys paperille, mistä Itella (entinen Posti) ilahtui. Se sai nyt verottajalta postimaksun palautuskuorestani.

Teen myös pienimuotoista osakekauppaa. Välityspankki oli yhdistynyt toiseen ja siinä rytäkässä sotkenut tietokonejärjestelmänsä. Verottajalle lähetetyssä ilmoituksessa minun kerrottiin tehneen huimat voitot, kun tosiassa tilini osoitti pientä tappiota.

Menin Helsingin keskustassa olevaan palvelupisteeseen, jossa oli pitkä jono. Otin vuoronumeron ja menin välillä syömään. Takaisin tullessa numeroni oli juuri mennyt ohi ja toimiston ovella oleva vartija ilmoitti, että ketään ei enää oteta sisään.

Ihmettelin asiaa, koska vielä ei ollut sulkemisaika, eikä asiakkaitakaan juuri sisällä. Minua olisi ehditty hyvin palvella, mutta määräykset olivat määräyksiä. Oli siis tultava seuraavana päivänä uudelleen.

Sitten selvisi, että palvelupisteessä tietokoneelta näkyi vain verottajan tekemä veroehdotus, mutta ei minun paperilla aikanaa lähettämiäni liitteitä. Miksikö ei? Siksi, että niitä ei skannata järjestelmään, enkä minä alkuaan voinut kirjoittaa selityksiäni veroehdotukseen, koska siihen ei ollut varattu tilaa. Kummallista.

Niin, toisaalta palvelupiste olikin vain neuvontapiste, jossa neuvotaan ja päätöksiä tehdään muualla. Siis aivan samalla tavalla kuin verottajan valtakunnallisissa puhelinpalvelunumeroissakin vain neuvotaan.

Suuntasin sitten Pääkaupunkiseudun verotoimistoon Vantaalle, mutta varmistin sitä ennen puhelimessa, että paperini ovat siellä. Virkailija tosin ihmetteli puhelimessa, että mitä te sinne menette.

- Onko teiltä kysytty jotakin?
- Ei ole, mutta minä tässä nyt kysyn verottajalta, eikä päinvastoin.

Mielenkiintoinen asenne palveluorganisaatiossa.

Verotoimistossa valitsin henkilöasiakkaat – napista jonotusnumeron. Vajaan tunnin päästä vuoroni tuli ja selvitin ongelmiani.

- Miksi te tähän tulitte, tehän kuulutte metsäverotettavien joukkoon (omistan pienen metsäpalstan).
- Ei kukaan minulle ole kertonut, että en ole henkilöasiakas vaan metsäasiakas.
- Tällainen siirto täällä on kuitenkin tehty.
- Menenkö nyt taas jonon hännille.
- Painakaa jonotusnumero 5, metsäverotus, niin teidät ohjataan oikeaan paikkaan.
- Olenko minä kuitenkin edelleen minä?
- Kyllä olette, virkailija vastasi vinosti jo hymyillen.

Painoin jonotuskoneen nappia ja se sylkäisi lapun: OTA YHTEYS INFOON.

Info - kyltin alla oli SULJETTU – lappu.

-Eikö tässä ole tänään ketään, kysyin palvelutiskin toisessa päässä istuvalta naiselta.
- Tämä henkilö jäi eläkkeelle, eikä uutta ole palkattu.
- Miksi siinä kuitenkin lukee SULJETTU, kun te tässä vieressä kuitenkin palvelette? Laittakaa vaikka nuoli osoittamaan teidän paikallenne.
- Ei sellaista kukaan ole laittanut.
- Onko teillä paperia, minä voin piirtää nuolen ja laitetaan se teipillä kiinni.

Näin tehtiin ja seuraava asiakas menikin heti oikeaan paikkaan.

Virkailija soitti minulle metsäasiantuntijan, vaikka minulla ei mitään metsäasiaa ollutkaan. Byrokratian mukaan kuuluin kuitenkin tähän lokeroon.

- Miksi te halusitte metsäveroasiantuntijan, jos asianne ei koske metsää, virkailija tivasi minulta heti aluksi.
- No, kun minut on siirretty tähän lokeroon. Kyllä minulle kelpaa virkailija kuin virkailija kunhan vain asiani tulee selvitetyksi.

Lopulta ongelmani selvisi, siis periaatteessa, koska loppuvuodesta verottaja tekee lopullisen päätöksensä, josta minulla on mahdollisuus valittaa.

Hyvä poliitikot, kun kiistelette hyvinvointiyhteiskunnan palveluista ja palvelujen alasajosta, niin kiistelkää kerrankin miten järjestelmä käytännössä toimii. Missä on järkeä ja missä ei. Olisiko se mitenkään mahdollista vaikka radio- tai televisio-ohjelmissa?

Ai, yksityiskohdatko eivät kuulu poliitikoille vaan toimeenpaneville virkamiehille. Hyvät virkamiehet sitten, käyttäkää enemmän tervettä järkeä ja sitä paljon puhuttua asiakasnäkökulmaa.