Näin kertyy hyvä eläkeprosentti
Prosentit ovat eläkepolitiikassa tärkeitä. Niillä voidaan todistella kuinka hyvä eläketurva on. Nyt kerron kuinka yksityisen sektorin työsuhteista saadaan hyvä ELÄKEPROSENTTI.
En siis puhu hyvästä tai huonosta ELÄKKEESTÄ vaan ainoastaan prosentista. Temppu tehdään vaikka näin.
Parhaassa työiässä tehdään kovasti töitä, ylitöitäkin, vaihdetaan aina vaan paremmin palkattuihin töihin kunnes vanhemmalla iällä ansiot laskevat dramaattisesti. Kas kummaa, viimeisiin, alenneihin ansioihin verrattuna ELÄKEPROSENTTI onkin sitten oikein hyvä.
Mistäkö minä sen tiedän? Ihan omasta elämästä. Toisaalta tämä ei ole mikään yllätys, sillä nykyiseen, joustavaan eläkejärjestelmään siirryttäessä tehtiin monia laskelmia. Siksi järjestelmästä myös väännettiin ankarasti kättä. Toiset hyötyivät toiset eivät.
Järjestelmä on edullinen minun kaltaiselleni henkilölle. Takana hyvät ansiot ja myöhemmin selvästi alemmat. Ylessähän ei palkoilla voi pröystäillä, vaikka työ muuten mukavaa onkin. En valita.
ELÄKEPROSENTEISSA häviäjiä taas ovat saman työnantajan palveluksessa pitkään olleet ja vuosien mittaan palkaansa aina kasvattaneet työntekijät. Eläkeprosentti kun lasketaan tulevaisuudessa koko työuran ansioista, ei vain viimeisen loppusuoran tuloista. Euroissa eläke on todennäköisesti kuitenkin ihan hyvä.
Tosin suurituloisen saattaa olla vaikeampaa sopeutua tulojensa laskuun kuin pienempiin ansioihin jo tottuneen.
Suuret ikäluokat ovat kuitenkin hoitaneet asiansa hyvin eläkkeittenkin laskennassa. Jos uusi laskentatapa on huonompi kuin vanha, niin voi valita paremman. Tässä suora lainaus suojasäännöksestä:
”Eläkkeen laskemisesta annetun suojasäännöksen mukaan eläke lasketaan vuoden 2011 loppuun saakka sekä vanhalla että uudella tavalla. Tämä koskee niitä työntekijöitä, jotka olivat työsuhteessa työeläkeuudistuksen tullessa voimaan 1.1.2005 ja jäävät eläkkeelle samasta työsuhteesta ennen vuoden 2011 päättymistä.”
Hyvän ELÄKEPROSENTIN eläkkeelle siirtymistä edeltäviin tuloihin verrattuna saa myös näin. Tee ahkerasti töitä koko ikäsi eri firmoille kunnes jäät työttömäksi 57 – vuotiaana. Työhaluja ja kykyä olisi, mutta kukaan ei palkkaa.
Siinä sitten odottelet pienillä työttömyyskorvauksilla eläkeikää. Kun se koittaa, niin taloudellinen tilanteesi helpottuukin kummasti. ELÄKEPROSENTTI verrattuna työttömyyspäivärahaan ilahduttavan suuri. Eläke euroissa laskettuna voi olla toinen kysymys.
Eräskin tuttava toimi miehuusvuosinaan menestyvänä yrittäjänä, kunnes firma kaatui. Sen jälkeen hajosi avioliitto, meni asuntokin ja mies löysi itsensä vuosikausiksi toimeentuloluukulta.
Lopulta järjestelmä uskoi, että mies monine sairauksineen oli työkyvytön. ELÄKEPROSENTTI toimeentulotukeen verrattuna oli tosi hyvä.
Aivan oma lukunsa on 63 vuotta täyttäneitten työntekijöiden eläkkeen kannustinkarttuma. Se on 4,5 prosenttia vuodessa.
Sen tarkoitus on saada työntekijät pysymään pidempään työelämässä. Monia työnantajia tämä työntekijän oikeus työskennellä vaikka 68 – vuotiaaksi ei todellakaan ilahduta.
Hyvä on muistaa sekin, että iän karttuessa vaara kuolla lisääntyy. Tilastomatemaatikoiden mukaan 63 – 68 vuoden välillä hieman yli 7 prosenttia miehistä muuttaa taivaallisille metsästysmaille. Naisista puolta vähemmän.
Pelkistä eläkeprosenteista puhuviin kannattaakin suhtautua varauksellisesti. En minäkään mitään lopullista totuutta esitä. Kerroinpahan vain eräitä esimerkkejä.
Eläkejärjestelmät säännöksineen ovat yksityisellä ja julkisella puolella hyvin vaikeaselkoisia. On poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia. Jokainen tapaus on omansa.
Ehkä teen jonakin päivänä radio - ohjelman, jossa lähellä eläkeikää olevat tai juuri eläkkeelle siirtyneet henkilöt suostuvat nimettömänä paljastamaan eläkelaskelmansa. Näin tulisi todellisia esimerkkejä kuinka eläkejärjestelmät kohtelevat erilaisen työuran tehneitä henkilöitä.
Löytyisikö vapaaehtoisia? Itse jo tiedän omat, tähänastiset laskelmani.
Hyvää joulua ja uutta vuotta 2008 kaikille eläkkeellä oleville, eläkeikää lähestyville ja niille, joilla eläke häämöttää vasta kaukana tulevaisuudessa.
P.S.
Tämän blogin jo kirjoitettuani huomasin Kauppalehdestä (20.12.2007) Juha Jaakkolan jutun:
Johdon eläkkeet karkaavat käsistä.
Pörssiyhtiön hallitukset eivät ymmärrä millaisiin eläkesopimuksiin he sitoutuvat.
Toisin sanottuna näin saat hyvän ELÄKKEEN.
Hankkiudu Nordean johtajistoon, neuvottele hyvä palkka ja erityisen hyvä eläkesopimus loppuiäksesi. Laskelmiin tarkasti perehtymätön hallitus siunaa sopimuksesi silmät puoliummessa.
Vasta Nordean vuosikertomuksen liitteestä selviää, että yhtiö on sitoutunut älyttömän kalliisiin eläkesopimuksiin entisille johtajilleen. Vuosikertomuksen liitte kertoo, että vuonna 2006 kolmen johtajan eläkesitoutumukset olivat 20 miljoonaa (kaksikymmentämiljoonaa!) euroa.
Samaan aikaan eläkesitoumukset nykyisille, toimessa oleville konsernijohtajille olivat vain 2,2 miljoonaa euroa.
Mutta eihän se ole tyhmä, joka pyytää vaan se, joka suostuu maksamaan.
1 kommentti
To 10.01.2008 @ 12:07
Vuosi 2008 on käynnistynyt. Suomalaisen politiikan kannalta kuumimpia kysymyksiä tulee olemaan pääoppositiopuolue SDP:n puheenjohtaja. Nyt tiedämme jo, että Tuomioja haastaa Heinäluoman, mutta voisiko tutkiva journalismi kaivella kentän tuntoja hieman syvemmältä, josta esimerkiksi nuorten sosialidemokraattien keskuudessa löytyy erittäin vahvaa tukea 32-vuotiaalle Jutta Urpilaiselle? SDP:n puheenjohtaja on mahdollinen pääministeri, joten kysymys on erittäin tärkeä yhteiskunnallisesti tarkasteltuna. Millaisen SDP:n Urpilainen luotsaisi syksyn kuntavaaleihin ja seuraaviin eduskuntavaaleihin?
reformisti