Fuskaamiseen kyllästynyt rakennusmies
Vanhan ajan rakennusmies oli ammattiylpeä ja hyvää jälkeä tekevä. Sellaisia aarteita minulla on ollut vuosikymmenten varrella kesämökillä töissä. Nykyisin näitä vanhan työ- ja taitokulttuurin ammattilaisia on enää harvassa.
Tapasin kuitenkin yhden nuoren. Hän on noin kolmikymppinen rakennusalan ammattilainen, jolla vanha ammattiylpeys on yhä tallella. Päiväni oli pelastettu ja toivo paremmasta huomisesta alkoi sittenkin sarastaa.
Kuva:Pasi Takkunen/YLE
- Tämä homma on mennyt sellaiseksi, että harkitsen jo alan vaihdosta.
- Miksi? Töitähän sinulla on ihan riittävästi.
- On, on enemmän kuin tarpeeksi, mutta kun joka paikassa painostetaan fuskaamaan. Ei aina noudateta edes rakennusmääräyksiä. Varsinkin sähkötöissä se voi olla hengenvaarallista.
Mieleeni tuli eräs kesä, kun mökkiäni korjattiin. Minä, siis rakennuttaja, yritin hieman säästää ja ehdotin, että eikös tämä kohta voitaisi tehdä toisinkin.
- Kuule Matti, siitä ei silloin tule hyvä. En minä tee. Jos teen, niin sitten joku kysyy sinulta kukas tämän teki ja minä saan huonon maineen.
- Tee sitten niin kuin hyvä tulee, minä sanoin ja panin kiireesti suuni kiinni.
Hyvähän siitä sitten tuli, eikä ollut edes paljoa kalliimpi.
- Tämä nykyinen talonrakennustapa tulee ajanmittaan vielä kalliiksi isoille rakennusliikkeille. Monet pienet sentään kiinnittävät laatuun enemmän huomiota, mietiskeli nykypolven ammattimies.
- Rakennusalalla on menty samaan kuin kodinkoneissa. Kun takuuaika on lopussa, niin johan alkaa vikoja tulla. Se on kuitenkin niin kaukana tulevaisuudessa ja voitot on saatu. Firmassa on jo uudet johtajat, tai ei ole firmaa enää olleenkaan alihankkijoista puhumattakaan, jotka ovat nykyisin yhä enemmän ulkomaalaisia yrityksiä.
Minä nyökyttelin päätäni ja ajattelin kenkiä, en niinkään rakennuksia. Aika ajoin olin sortunut halpoihin tarjouskenkiin, jotka eivät sitten kaun kestäneetkään eivätkä olleet edes jaloissa mukavia. Olisi pitänyt ostaa laadukkaammat. Halpa tulikin ajanmittaan kalliiksi.
Rakennuksissa heikon laadun maksavat myöhemmin asukkaat, joille voi tulla kalliita peruskorjauksia. 1960 ja 1970 – luvun koulurakennusten rakennusvirheitä tulee esiin jatkuvasti. Eräänkin vantaalaisen koulun homeongelma johtui siitä, että talon alle oli jätetty purkulautoja. Vastuullista on turha enää etsiä.
- Rakentamisessa ajatellaan vain voiton maksimointia, eikä sitä miten rakennus kestää. Aina ei noudateta edes rakennus- tai sähkömääräyksiäkään. Valvojia kyllä on, mutta eiväthän he ehdi isoilla rakennustyömailla kaikkea valvomaan, vaikka haluaisivatkin.
- Yhdessäkin remonttikohteessa jopa kaupungin virkamies hyväksyi selvästi lainvastaisen asennuksen, kun muuten olisi tullut kalliita purkukuluja. Mihin enää voi luottaa?
Itse asun 60 vuotta sitten tiilestä muuratussa kerrostalossa, joka on edelleen vankasti pystyssä. Vain normaaleja ylläpitokorjauksia on jouduttu tekemään.
- Ei enää löydy sellaisia muurareita, jotka uskaltaisivat ottaa teidän talonne kaltaisen 8 – kerroksisen talon muurausvastuun. Toisaalta eihän kokotiilestä kerrostaloja enää tehdäkään, nuori ammattimies tuumiskeli.
Jäin miettimään, että jos tämä ammattimies perustaisi oman firman ja alkaisi mainostaa itseään TODELLA kunnollisena ja luotettavana ammattimiehenä, niin töitä varmaan olisi. Kyllä yhä on ihmisiä, jotka haluavat laatua ja myös maksavat siitä.
Itse asiassa laadusta ja luotettavuudesta on huutava pula.
Heikosta laadusta ja huonosta maineesta kärsivät sekä urakoitsijat, että työntekijät.
Voisihan Rakennusliittokin
http://www.rakennusliitto.fi/
alkaa korostaa nettisivuillaan jäsenilleen nykyistä enemmän laatutyön ja luotettavuuden merkitystä pelkän edunvalvonnan sijasta.
Siis samalla tavalla kuin Journalistiliitto korostaa hyvää lehtimiestapaa ja sitä kautta laatujournalismin merkitystä.
