Seksikäs ja cool 60 – vuotias etsii töitä
Kuinkahan monta vastausta tuollaiseen työnhakuilmoitukseen tulisi?
Tai tiesittekö mitä kaikkea seksikkäällä ja coolilla nykyisin oikein tarkoitetaan?
Minusta milloin mitäkin.
Ehkä voisi sanoa, että onpa cool – juttu, kun työmarkkinajohtajat kehottavat meitä muita työskentelemään entistä pidempään, mutta he itse livahtavat eläkkeelle heti 60 vuotta täytettyään?
Työterveyslaitoksella työskentelevä professori Kaj Husman,63, moitti pari vuotta sitten lehtihaastattelussaan työmarkkinajohtajia juuri tästä. He näyttävät Husmanin mielestä itse huonoa esimerkkiä lähtemällä eläkkeelle heti kun se on mahdollista.
Aivan samoin tekevät isojen yritysten johtajatkin. Heidän työnantajilleen tällaiset varhennetut eläkkeet tulevat todella kalliiksi.
Työmarkkinajohtajista 60 – vuotiaina eläkkeelle livahtivat mm. Matalliliiton Per-Erik Lundh, työnantajien Tapani Kahri, Auto- ja Kuljetusalan Kauko Lehikoinen ja Merimiesunionin Per-Erik Nelin.
Suuryritysten johtajista eläkkeen 60 – kymppisinä ovat ottaneet mm. Finnairin Keijo Suila, Wärtsilän Georg Ehrnrooth, Metson Heikki Hakala lähti 58 – vuotiaana ja Stockmanin johtaja Ari Heiniö aikanaan jo 55 – vuotiaana.
Olisihan näitä paljon muitakin. Tosin isojen yritysten johtajat siirtyvät usein muiden yhtiöiden hallituksiin kokemustaan jakamaan kohtuullista korvausta vastaan.
Mutta onko 60 – vuotias todella niin vanha, että hän joutaa jo eläkkeelle? Siitä keskusteltiin Vallan vaiheilla – ohjelmassani YLE Radio 1:ssä 29.2. 2009. Keskustelijana oli professori Husmanin lisäksi vuorineuvos Martin Saarikangas, 71 v.
Kumpikaan herroista ei aikonut lopettaa vielä työntekoaan. Saarikangas muuten jäi eläkkeelle telakkayhtiöstään 65 – vuotiaana, mutta muut johtajat siellä jo 60:n iässä.
Sen jälkeen Saarikangas oli kansanedustajana yhden kauden ja jatkaa nykyisin omia bisneksiään.
Ajat tuntuvat muuttuneen sillä tavalla, että yritykset eivät enää heitä kovin herkästi ikääntyneitä työntekijöitään eläkeputkeen ja sitä kautta työttömyyseläkkeelle yhteiskunnan ja tulevien sukupolvien maksettavaksi. Kokemuksesta on havaittu olevan myös hyötyä.
Toisaalta 50 täyttäneen on edelleen vaikeaa saada työtä samaan aikaan kun yritykset parkuvat kasvavaa työvoimapulaansa.
Yhteiskunnassa on siis edelleen tekojen ja sanojen välinen ristiriita. Juhlapuheissa kyllä kannustetaan jatkamaan entistä pidempään työelämässä, mutta mutta...
Yleinen eläkeikähän on nykyisin oman valinnan mukaan 63 – 68 vuotta, ellei työnantaja pyydä eläkeläistä takaisin kiireimpien aikojen tilapäistuuraajaksi.
Näinkin tapahtuu ja minusta siinä on järkeä työvoimapulan aikana. Miksikäs työnantaja ei käyttäisi tarvittaessa vanhaa osaajaa silloin tällöin, jos eläkeläinen vain itse siihen suostuu?
Eläketurvakeskuksen (ETK) tilastojen mukaan keskimääräinen eläkeikä onkin hieman noussut. 60 vuotta täyttäneistä 51 prosenttia on yhä töissä.
Sitten alkaakin jyrkkä lasku. 64 – vuotiaana töissä sinnittelee enää 20 prosenttia.
Entäs sitten vuorineuvos Saarikankaan iässä, 71 – vuotiaana? Heitä on enää jonkinlaisessa työelämässä vajaat 4 prosenttia.
Täytynee vain sanoa, että kukin vointinsa ja halujensa mukaan.
En tullut kysyneeksi miten työssäolo näissä ETK:n tilastoissa määritellään. Tilastokeskus kuitenkin käyttää Euroopan neuvoston asetuksen mukaista määritelmää. Samaa suosittaa myös kansainvälinen työjärjestö ILO.
Työllinen on henkilö, joka tekee säännöllisesti vähintäin 1 tunnin töitä viikossa!
Mitenkähän tuollaisella palkalla eläisi? Tuskin se ILO:ksi muutuisi.
Saadaanpahan näin kuitenkin työllisyystilastot näyttämään kauniimmilta.
