Aikakapseli aukeaa
DocPointin takahuoneessa on hylly, johon varastoidaan meille lähetettyjä ulkomaisia screenereitä satunnaisella logiikalla. Olen valmistelemassa New Yorkin matkaa ja katselin yli vuoden vanhoja lyhytdokumenttielokuvia satunnaisella logiikalla. Eteeni aukeni poikkeuksetta tunnemaailma, joka ainakin minulle selittää Yhdysvaltojen menneen ulkopolitiikan logiikkaa. Näiden hyllystä löydettyjen amerikkalaiselokuvien maailma tuntui tässä ajassa irvokkaalta, jopa typerältä. Niissä raivo ja viha ulkomaailmaa kohtaan oli edelleen läsnä. Aikakapseli aukesi myös kun TV esitti aikaisemmin keväällä haukutun Oliver Stonen WTC-elokuvan. Se onnistuu hienosti kertomaan sokean raivon, loukkaantumisen ja pelon syntymisen mekanismin. Hyllyelokuvat eivät löydä tietään tulevaan ohjelmistoomme, silti minulle oli huikea kokemus tajuta henkisen ilmapiirin muutoksen ja sen nopeuden.
Ei voi kuin huokaista helpotuksesta, että ”yhteyksiä” Suomen ja Al-Qaidan välillä ei löytynyt. Mikä tahansa valtio tai maailman kolkka olisi kelvannut pommituksen kohteeksi raivon sokaisemalle amerikkalaisyleisölle. Meidän pienten ja heikkojen piti tehdä itseämme tykö suurvallalle ja vakuuttaa yhteistä ponnistelua terrorismin vastaisessa sodassa, jonka tiedettiin loukkaavan ihmisoikeuksia. Tarja Halonenkin tunsi olonsa riittämättömäksi kun kutsua ”vanhallepiialle ei Valkoiseentaloon tule” (näin muistan hänen itse luonnehtineen oloaan). Me kaikki olimme typeriä.
Viimeisenä elokuvana näin minulle lähetetyn Pikin´and Trimmin´, joka pienenä episodina parturista lämmitti mieltä. Miehet kokoontuvat parturin takahuoneeseen soittamaan banjoa kunnon punaniska tyyliin. Kaikki on niin kuin ennen. Kylä hiljenee parturin ympärillä, mutta vanhat miehet eivät sitä hyväksy. Miehet katsovat syvälle silmiin ja sanovat rakastavansa amerikkalaista elämäntapaa.Aina välillä kun banjo soi käydään ulkokuvissa. Parturin ikkunassa lukee God Bless America. 2 vuotta vanhassa elokuvassa ikkunatarrat ovat uudet ja tietysti hankittu isänmaalisuuden puuskassa.
Sitäkään elokuvaa ei voi valita. Minun tarkoituksenani on löytää dokkareita, joissa NE tarrat ovat haalistuneet. Uskon lujasti Yhdysvaltojen kykyyn muovautua nopeasti, kyse ei ole yhdestä ihmisestä vaan siitä samasta raivosta, jonka edellinen hallitus jätti perinnöksi.Raivo voi joskus muuttua positiiviseksi muutokseksi. Dokumenttielokuvalla on hieno kyky vangita aikaa ja tarjota selityksiä tapahtumille ja ilmiöille. Vanhan ajan ilmiöt ovat kirjoitettu vaikka ikkunatarroihin ja muihin arkisin hetkiin. Kaikki tuo saa uudessa ajassa uuden merkityksen.
