Kotkalainen aspekti.Hannu Oksanen 26.10.08
Rohkenen väittää, että suomalaiseen dokumenttielokuvaan on ilmestynyt Kotkalainen aspekti. Eikä minua hävetä pätkääkään tunnustaa, että olen ollut itsekin mukana luomassa tätä kymenlaaksolaista näkökulmaa. Mutta mihin väitteeni perustan, kysyy kollega Helsingistä.
Asetan pöydälle neljä peruspalikkaa. Ensimmäisenä ja tärkeimpänä ovat tietysti tekijät. Mutta tietyn alueen näkökulmasta voi puhua vasta kun tekijät hakevat aiheensa (2.) kotiseudultaan ja että aiheet toteutuvat elokuviksi (3.), joista voi tunnistaa alueelliset erityispiirteet. Vielä lisäisin listaan persoonallisen (4.) elokuvailmaisun, joka laajentaa Kotkalaisen aspektin yksityisestä yleiseen laajenevaksi elämäntavan kuvaukseksi vuosituhannen alun Suomessa. Meitä on täällä puolenkymmentä dokkarintekijää. Näytelmäelokuvien tekijöitäkin on, mutta en aio missään tapauksessa esiintyä omin lupineni fiktio-ohjaajien asialla.
Suurin osa tuotannoistamme on ollut lyhyitä TV-dokumentteja, joiden tuottajana on ollut Mediatehdas Dakar Oy. Tämä tarkoittaa lähinnä TV1:n Tositarinoita. Mutta kyllä mukaan mahtuu Ykkösdokumentin ja Dokumenttiprojektin piikkiin tuotettuja teoksiakin. Puhun nyt ennen muuta 2000-luvulla tehdyistä töistä ja kuluneen kahdeksan vuoden aikana syntyneestä koulukunnasta, jonka teoksista voi löytää Kotkalaisen aspektin. Tälle aikajanalle mahtuu kymmenen valmista elokuvaa, joista yksi on lyhytelokuva, kuusi puolituntista ja kolme tunnin kestoista. Lisäksi yhden puolituntisen ja yhden pitkän seurantadokkarin kuvaukset ovat vielä kesken ja kaksi muuta on esituotantovaiheessa.
Kotkalaisen aspektin ensimmäiset haparoivat askeleet otettiin Kaakkois-Suomen sparrausrinki- nimellä vuosina 2000 – 2003 läpiviedyssä koulutus- ja tuotantoprojektissa. Se oli Kymenlaakson ammattikorkeakoulun hallinnoima EU- hanke. ”Ringin” alkuperäinen ideoija ja käynnistäjä oli Kaakkois-Suomen Taidetoimikunnan pääsihteeri Matti Nieminen. Minä olin projektin vastaava tuottaja, työparinani ja toisena tuottajana oli Pasi Riiali. Tästä projektista alkoi myös Riialin ja minun edelleen jatkuva tiivis yhteistyö. Vuoden 2008 alussa yhteistyömme kypsyi yhteiseksi tuotantoyhtiöksi.
Kaakkois-Suomen sparrausringin aikana tuotettiin kymmenkunta alueellisista ideoista syntynyttä dokumentaarista tuotantoa. Tekijät tulivat ”umpimetsästä”. Alusta loppuun, kolmen vuoden ajan mukana pysyi viitisentoista henkilöä, joilla oli erittäin vähän tai ei minkäänlaista kokemusta elokuva-alalta. Opettajia, kirjailijoita, paperityöläisiä, opiskelijoita ja virkamiehiä. Tavoitteena oli opiskella Learning by doing – metodilla elokuvan perusteita. Toki opiskeluun kuului myös sarja tunnettujen elokuvantekijöiden luentoja. Vaikka tarkoitus oli oppia vain perusasiat eikä missään tapauksessa tehdä broadcast- tasoista tuotantoa, kävi kuitenkin niin, että kolme teosta ylitti tuon maagisen laatuvaatimuksen, ja kaksi pääsi lopulta TV-esitykseen asti. Tässä joukossa kotkalaisilla tekijöillä oli merkittävä rooli.
Aika pian tämän jälkeen kaakkoissuomalaiset liittyivät Etelä-Suomen Toinen Suomi- hankkeeseen. Sparrausringissä saatu kokemus tuotannon ja koulutuksen yhteisestä organisoinnista sekä alueen tekijöiden ja aiheiden kartoitus vaikuttivat merkittävästi Toinen Suomi- hankkeen onnistumiseen Etelä-Suomessa. Sparrausringissä leffalihaksiaan kasvattaneet tekijät saivat Toisen Suomen ruljanssissa lisää voimaa ja itsevarmuutta. Tämä näkyi mm. ryhmäohjauksena syntyneessä Kone 17 elokuvassa. Siinä ”sparrausrinkiläisistä” kunnostautui näkyvimmin Summan paperitehtaan elokuvaan vaihtanut Pentti Taipale. Nuorten kotkalaisohjaajien omaperäinen voima näkyi Toisessa Suomessa erityisesti omissa esikoisohjauksissa: ”Vaalitaisto”: Pasi Riiali & Mikko Peltonen sekä ”Jono”: Kimmo Yläkäs. Näissä kahdessa elokuvassa Kotkalainen Aspekti oli jo selvästi näkyvillä.
Riialin ja Peltosen ”Vaalitaistossa” Kotkalainen aspekti tarkoittaa tapaa, jolla tekijät käsittelevät aihettaan ja näyttävät päähenkilönsä. Vaalitaistoa leimaa energisyys sekä positiivinen näkökulma: ja se jos mikä on Kotkalainen aspekti- käsitteen ydintä. Elokuva antaa katsojille luvan nauraa avoimesti naapurille, työkaverille tai vastaantulijalle, joiden sijaisia Vaalitaiston päähenkilöt, Esko ja Eetu ovat. Eikö se ole suorastaan terapeuttista ? Silti ohjaajat eivät ole ilkeitä tai pahansuopia päähenkilöitään kohtaan. Päinvastoin Esko ja Eetu saavat myös vilpittömästi katsojan empatiat. Ja itse asiassa katsoja joutuu vetämään elokuvan lopussa takaisin. Aiemmat naurunpyrskähdykset alkavat hävettää.
Kimmo Yläkkään nimeäminen yksinomaan kotkalaiseksi ohjaajaksi tekee vääryyttä hänen haminalaiselle syntyperälleen. Mutta Kotkassa hän kuitenkin elokuviaan tekee ja ilmaisuaan kehittää. Yläkkään reilusti toistakymmentä kansainvälistä festivaalia kiertäneessä lyhytelokuvassa ”Jono” Kotkalainen aspekti on ilmaisutapa, mutta myös empatialla on siinä suuri merkitys. Empatia onkin ehdottomasti aivan keskeinen tekijä Kotkalaisen aspektin elokuvissa. ”Jono” aiheestaan huolimatta (rekkajono ja rajanylitystä autonsa pienessä hytissä odottava rekkakuski) on esteettinen elokuva. Sen suomalaisen kesäyön kaunis kuvasto luo huikean ristiriidan päähenkilön kuluneille ja väsyneille kasvoille rekkahytin rujossa yksinäisyydessä. Vaimo kertoo puhelimessa taas juhlineensa ja Andrei käy kotona vain kääntymässä. Jos edes pääsee sinne asti. Surumielisestä sävystään huolimatta ”Jonossa” on myös Kotkalaisen aspektin tunnusmerkistöön kuuluvaa positiivista odotusta. Andrei kiirehtii tullista juoksuaskelin ja pian rekka kiemurtelee vitkastelematta rajan yli. Kotia kohti mennään.
Itse osallistuin ”Jonon” tekoon tuottajana ja Vaalitaistoon alkuvaiheen ideoijana. Oma Toinen Suomi elokuvani ”Aallonmurtaja” edustaa muodoltaan perinteistä seurantadokumenttia. Kotkalainen aspekti on siinä mukana itse aiheen valinnassa mutta myös pyrkimyksenä empatiaan päähenkilöitä ja heidän elämäntapaansa kohtaan. Ilmaisussa haettiin saaristo- ja meriluonnon kautta itsetarkoituksellista kauneutta ja hiljaisen, yksinkertaisen elämän kunnioitusta.
Toinen Suomi- projektin myötä ja varsinkin sen jälkeen Kotkalainen aspekti sai tuulta alleen. On toki korrektia mainita, että sellaiset mm. Toinen Suomi projektissa keskeisesti mukana olleet herrat kuin Iikka Vehkalahti ja Timo Korhonen ovat omalta osaltaan olleet vaikuttamassa Kotkalaisen aspektin syntyyn.
Vuoden 2005 jälkeen on syntynyt seitsemän elokuvaa, joista kuusi lyhyitä puolentuntisia ja yksi tunnin kestoinen dokkari. Kaikki nämä elokuvat lähestyvät päähenkilöidensä elämää positiivisesta kulmasta ja kunnioittavalla empatialla. Jostain syystä useimmissa näistä elokuvista päähenkilö tai ainakin jotkut sivuhenkilöistä ovat ulkomaalaistaustaisia. Yhdessä elokuvassa ulkomaalaisuutta Suomessa katsotaan sekä maahanmuuttajalapsen että Suomalaisen opettajan näkökulmasta. Toinen Kotkalaisen aspektin elokuvissa selkeästi esillä oleva ihmisryhmä ovat ne, joita elämä ei ole kohdellut kauneimmin tai jotka syystä tai toisesta eivät kulje valtavirrassa. Positiivisen ja empaattisen näkökulman lisäksi Kotkalaiseen aspektiin kuuluu elokuvallinen ilmaisu, jossa on tietoisesti haettu ainakin tavanomaisesta TV-dokumentista poikkeavaa muotoa. Yksi sellainen on nimenomaan elokuvallisuus, se näkyy mm. tavassa, jolla elokuvat alkavat. Mutta ilmaisuun on otettu vaikutteita myös sarjakuvien tai urheilun visuaalisesta maailmasta tai jostakin elokuvan sisältöön liittyvästä viitekehyksestä.
Piittaamatta täydellisestä jääviydestäni sanon, että Kotkalainen aspekti on syntynyt Dakar yhtiössä ja sen kahdessa edeltäjässä. Ohjaukset ovat jakautuneet vaihtelevasti kokoonpanolle: Oksanen-Riiali-Yläkäs. Tuottajuudesta ovat heittäneet arpaa Oksanen ja Riiali. Riiali on ollut ensijainen kuvaaja, jota Yläkäs on ansiokkaasti paikannut. Joskus seuraan on liittynyt myös Raimo Uunila Porvoosta. Myös äskettäin kotkalaistunut ja joukkoomme liittynyt Jukka Koskinen on kasvamassa kuvaajaksi kuvaajien joukkoon. Elokuvien leikkaus on jätetty pääosin Kimmo Yläkkään huoleksi, samoin kuvan jälkikäsittely. Äänisuunnittelussa on luotettu helsinkiläiseen Janne Jankeriin. Mutta on hänelläkin kotkalaiset yhteytensä.
Koulukunnaksi Kotkalaista aspektia voi sanoa siksi, että joukkoon on viime aikoina liittynyt uusia nuoria, persoonallisia tekijöitä, jotka ovat enemmän tai vähemmän vanhempien dakarilaisten kasvattamia. Eräs Kotkalaisen aspektin tekijöitä yhdistävä ja ehdottomaksi vaatimukseksi noussut asia on elokuvien tekninen laatu. Yhtään elokuvaa ei päästetä maailmalle ennen huolellista äänen ja kuvan jälkikäsittelyä. Leikkaukseen varataan aina kunnolla aikaa. Versioita katsotaan ja elokuvien sisältöä kritisoidaan suurella joukolla, joskus useammankin kerran. Kotkalaiseen aspektiin sisältyy voimakas halu kasvaa ja oppia yhdessä paremmiksi elokuvantekijöiksi.
Toinen Suomi on saamassa nyt jatkokseen Lönnrot-projektin. Että 1000 elokuvaa Suomesta. No just. Mutta ei auta, johan tässä on luvattu lähteä taas matkaan. Eikä tuo kahden aiemman session jälkeen niin hirveästi enää huimaakaan. Nyt meillä on täällä heittää enemmän joukkoja rintamalle ja muutenkin resurssit ovat kasvamassa. Lönnrot-projektin perusajatus on todella kiinnostava. Kovasti kiinnostaisi kokeilla kuinka monta eri mittaista leffaa ihminen voi tehdä samasta aiheesta, ja mahtaako niihin kaikkiin riittää näitä aspekteja. Me täällä Kotkassa odotamme jo puomit ja linssit tanassa. Iikka, koska saa kuvata.
HANNU OKSANEN
MEDIATEHDAS DAKAR OY
KOTKA
