Uuden vuoden lupauksia

Vuoden vaihtuessa on velvollisuutemme katsoa,miten se on mennyt. Kaikessa mielessä ei hyvin.

Yleisradion organisaatiouudistus – vaikka oli monelle kivulias- on ollut vuoden positiivisia tapahtumia. Perusajatus oman koneiston laittamisesta niin hyvään kuntoon kuin mahdollista myös oikea.

Mutta sisällöllisesti televisio: kyllä, kyllä: tarjoaa paljon enemmän ohjelmia kuin koskaan aikaisemmin ja joukossa paljon hyvää. Mutta edelleen television luonne on liukunut kohti kulutusyhteiskunnan ajantäyttöä. Yhä kauempana siintää – jossain lähes näkymättömissä – ajatus televisiosta osana sivistysyhteiskunnan rakentamista.

Ei, ei – en missään tapauksessa halua televisiota, joka pyrkii olemaan kansanvalistaja tai oikean tiedon ja totuuden lähde. Minä rakastan romanttisia komedioita, thrillereitä, konsertteja, lastenohjelmia, dokumentteja, ajankohtaisohjelmia, uutisia, urheilua.

Oikeastaan pidän lähes kaikista televisiolajeista. JOS ne ovat hyviä.

Ja kysymys on sanasta JOS. Olen joutunut joulukuun aikana hyvin useassa pöytäseurassa vastaamaan kysymykseen: miksi ns. prime time aikaan televisiosta ei tule ajattelevalle nuorelle, keski-ikäiselle, vanhukselle katsottavaa laadukasta ohjelmaa ? Miksi rima on niin matalalla? Eikö osata, vai onko kyse rahan puutteesta ? Vai pitääkö joku töhnäisestä tuotannosta?
Ja mMiksi televisiosta tulee jumalattoman paljon väkivaltaista ohjelmaa. Miksi myös Yle on mukana tässä väkivallan tarjoamisessa?

Miksi ohjelmisto on lähes kokonaan amerikkalaista tai muutaman länsi-eurooppalaisen maan tuottamaa?  Minkä kuvan televisio antaa maailmasta ? Onko Teemankin pakko yrittää kalastella katsojia?

Miksi Dokumenttiprojektinkin elokuvat ovat niin miesvoittoisia ? Miksi edes Dokumenttiprojekti ei pyri tietoisesti antamaan naisten ja muun maailman tekemiä elokuvia?

Uudenvuoden lupaukseni. Yritän tietoisesti parantaa tapani ja turvautua entistä enemmän naisnäkökulmaan maailman, yhteiskunnan ja ihmisen katselussa.

Ja yritän parhaani, jotta kolmasulottuvuus.fi tulisi olmaan menestys.

ja yritän piiskata itseäni ja tekijöitä siihen, että jokainen kotimainen Dokumenttiprojektin elokuva olisi tehty loppuun asti ( jota ei suinkaan ole aina tapahtunut menneinä vuosina), vaikka sitten tarvittaisiin kuinka monta leikkauskierrosta.