Elokuva ja dokumentti

Liian usein tekijä yrittää tehdä elokuvaa, kun ajattelu toimisi paremmin asiadokumenttina.
Mistä tällainen kummallinen pyrkimys johtuu ?

Muistan itsekin nuorena dokumentaristina, kuinka ihailin sanaa elokuva. Kuinka tavoitteenani oli tehdä kerran elämässäni dokumenttielokuva, ei pelkästään dokumenttia. Mistä tällainen ajattelu johtui ?

Varmasti siitä, että dokumenttielokuvafestivaaleja on pilvin pimein ja niillä jaetaan paljon palkintoja ja palkintojen saajat koetaan taiteilijoiksi , kun taas televisio-ohjelmille ei ole montaakaan kansallista tai kansainvälistä foorumia.

Varmasti myös siitä, että elokuva koetaan enemmän taidemuodoksi kuin asiadokumentti. Koetaan, että hyvässä dokumenttielokuvassa on joku maaginen toinen taso, joka kuljettaa katsojaa kokemaan asioita varsinaisen tiedon omaksumisen lisäksi.

Varmasti myös siitä, että elokuvan - orgaanisesti etenevän narratiivisen, assosatiivisen, asiasisältöisen - tarinan rakentaminen on ainakin näennäisesti vaikeampaa kuin informatiivisen asiadokumentin tekeminen.

Enkä edelleenkään kiistä sitä, että parhaimmillaan juuri dokumenttielokuva on ainutlaatuinen kokemus. MUTTA: tosiasia on, että suuri osa dokumenttielokuvaan pyrkivistä tuotannaoista ovat melko tavanomaisia, mitäänsanomattomia ja jopa turhia.

Kun taas niiden lähtökohta - tärkeän asian kertominen - olisi voinut onnistua erinomaisesti tekemällä niistä asialähtöisiä tv-dokumentteja. Dokumentteja, jotka nousisisvat hyvällä kertojan äänellä, taitavalla yksityisen ja yleisen yhteenpuonomisella ja tiukalla sisällöllä tasolle, jotka mennen tulleen hakkaisivat useimmat dokumenttielokuvista.

Koska jatkuvasti ja edelleen ainakin itse painiskelen sen kanssa, että ainakin cinema verite dokumenttielokuvan on hyvin vaikea liikkua yleisestä yksityiseen, maalata samalla kokoaiskuvaa asiasta ja kertoa se samalla yksityisen kautta.

Miten kertoa talouden globalisaatiosta, miten kertoa ilmatonmuutoksen yleisistä seurauksista, miten puuttua talouskriisiin,miten käsitellä demokratian, köyhyyden tai epätasa-arvon yleisiä tasoja dokumenttielokuvassa ?

Kaipaan joskus sitä, että Dokumenttiprojektissa voisi tuottaa vahvoja, suoraan kertovia reportaasheja vahvoista ja tulenaroista asioista. Olkoon kyse sitten vaikka vainhan vallan hallitsemismenetelmistä, jotka vieläkin heijastuvat vaalirahoituskuvioissa tai miesten käsittämättömästä ylivallasta Suomessa. Kunnon feministinen reppari Suomesta tekisi eetvarttia!