Jussien jälkipuintia. Ulla Simonen 3.2.2009
Jussit jaettiin ja onnea kaikille vuonna 2008 valmistuneille elokuville kaikissa pituuksissaan, genreissään ja esitysmuodoissaan.
Vuoden 2008 Jussit olivat dokumenttielokuvalle merkittävä tapaus, koska John Websterin Katastrofin aineksia –elokuva nostettiin ehdolle kolmessa kategoriassa. Kaksi näistä, käsikirjoitus ja paras elokuva, on perinteisesti ymmärretty draamaelokuville tarkoitetuiksi. Merkittävä saavutus vallankin kun viime vuonna dokumenttielokuville ei alkuun aiottu jakaa laisinkaan Jussia. Jos joku ei enää muista, kyse oli siitä, ettei teatterilevityksessä oli ollut kyllä dokumenttielokuvia, mutta vain kaksi 35mm kopiolla ja tästä syystä ei ollut alkuun riittävästi ehdokkaita. Alan liitot ilmoittivat boikotoivansa juhlia, jollei Jussia myös dokumenttielokuvalle jaeta ja niin löydettiin kolme ehdokasta ja juhlat saatiin suuremmitta kolhuitta käyntiin.
Vuodelta 2008 siis keskustelua ei enää käyty, vaan elokuva-alan ammattilaisten raati valitsi teattereita kiertäneiden dokumenttien joukosta kolme omaan kategoriaansa ja sen lisäksi dokumenttielokuva nähtiin kerrankin elokuvana muiden joukossa. Näin luulin, kunnes alkoi keskustelu siitä, oliko elokuvavuosi jotenkin heikko, kun parhaan elokuvan Jussista kilpailee elokuva, lastenelokuva ja dokumentti. Tässäkö vieläkin mennään? Toimittajille ja yleisölle elokuva on oikeaa elokuvaa vain, jos se on aikuisyleisölle tehtyä näyteltyä draamaa? Voisiko kyse olla yksinkertaisesti siitä, että raadin mielestä nämä olivat vuoden kolme parasta elokuvaa eikä mikään kommentti niiden muiden aikuisten oikeiden elokuvien heikkoudesta? Jokaisellahan on oikeus tehdä oma listansa niistä vuoden kolmesta parhaasta elokuvasta.
Erityisesti minua ilahdutti Katastrofin ainesten käsikirjoitusehdokkuus. Dokumentista sanotaan usein, ettei sitä voi käsikirjoittaa ja jopa ettei sitä voi suunnitella. Tai, että käsikirjoitus tehdään leikatessa. Toki elokuva muuttuu leikatessa, dokumenttielokuva voi muuttua paljonkin, mutta sama voi tapahtua näytelmäelokuvalle. Eikä se silti välttämättä tarkoita sitä, että käsikirjoitus olisi ollut huono. Oli hienoa, että raati oli ymmärtänyt nimenomaan sen, ettei vuoden seuranta omassa perheessä ole mitään satunnaista kameralle avautumista ja kaiken mahdollisen kuvaamista vaan tarkkaa suunnittelua ja ennakkovalmistelua ja jopa aivan kirjoittamista vaatinutta toimintaa.
Vuoden 2009 elokuvat ovat alkaneet tulla nähtäville ja ensi tammikuun palkintojen jakoa varten kertaan miten Jussit jaetaan. Ensin siis asiantuntijaraati valitsee ehdokkaat vuoden aikana teattereissa eistetyistä elokuvista, kolme ehdokasta kuhunkin kategoriaan. Filmiaura ry:n jäsenet äänestävät näiden ehdokkaiden joukosta voittajat. Filmiauraan kuuluu verkkosivujen mukaan n. 240 jäsentä. Aika vähän, johtuisiko siitä, että ohjeita ei oikein löydy? Jäseneksi pääsee ymmärtääkseni anomalla. Itse muistelen lähettäneeni joskus kauan sitten faksin Filmiauralle, jossa olen pyytänyt ottamaan jäseneksi. Mitä sitten tapahtui, en tiedä, mutta jäsenmaksun maksettua on saanut aina äänestää. Filmiauran sivuilla on palautelomake, jota voisi ehkä käyttää tähänkin. Sivuilta löytyy myös kaikenlaista knoppitietoa, jolla voi saunailtaansa piristää, kuten se että Anu Kuivalaisen Orpojen Joulu on saanut Jussin vuonna 1995 kategoriassa TJ, jolle en löytänyt selitystä. Teräsjussi?
Filmiaura - www.jussit.fi
-Kirjoittaja on vapaa tuottaja, joka työskentelee fiktion ja faktan rajapinnalla.
