KUVASTA

Missä on vika, kun dokumenttielokuvia esittelevät kuvat ovat niin tylsiä ja huonoja ? DocPointin katalogin selaaminen on murheellista, hienojenkin elokuvien still-kuvat on tylsiä.

Ehdoton mielikvua on, että edokumenttielokuvien stillkuvien kanssa on aina vaikeuksia. Niitä saa monesti nyhtää tuottajilta ja useimmiten ne eivät suinkaan houkuttele lehtiä julkaisemaan kuvia näyttävästi. ( Helsingin Sanomien porukat ovat useaan otteeseen korostaneet kuinka tärkeätä palstatilalle onvä valokuva)

On tietysti poikkeuksia. Pirjo Honkasalon Melancholian 3 huonetta stillkuva nuoresta pojasta sotilasakatemiassa on julkaistu ympäri maailmaa uudestaan ja uudestaan. Etre Et Avoirin valloittava poika-kuva kertoo paljon koko elokuvan luonteesta. Errol Morrisin Thin Blue Line, still kuva on yhtä hyvä kuin itse elokuva.

Markku Lehmuskallio tontun lailla kuvaamassa polvillaan Maan mustia tulee jäämään historiaan. DocPointin katalogissa On The Way to School, stillkuvissa on italialaisen neorealismin tuoksua.
Kiti Luostarisen Sanokaa mitä näitte, siinä arkistokuva toimii.. Vasen vartaloon , kuvassa on paljon elokuvan sisällöstä. Antti Seppäsen Jäävuoren varjossa kvuassa on ideaa.

Tietysti DocPointin katalogin ilmeeseen vaikuttaa mustavalkoisuus, mutta nopea silmäily IDFAn katalogiin kertoo, että väri ei ratkaise ongelmia Esimerkiksi Pennabakerin Kings Of Pastry ( tulee Dprojektissa ulos toukokuussa) dokumentin kuva vain on huono. Heikko on yleisö itkettävän Sergionkin valokuva. Eyes Wide Open ( joka esitettiin marraskuussa Dprojektissa) kuva on tylsä eikä erinomaisen Salaisen sodan stillikvua ole sen parempi.

No, juuri Eki Astalan johtaman Ylen yhteistuotantojen palaverissa sovittiin, että maaliskuussa käydään ulkopuolisten ammattilaisten kanssa lävitse esimerkkejä kuva kuvalta: mikä niissä mättää ja mikä tekee kuvasta hyvän ( eikä vain teknisesti). Silloin syyniin tulevat myös Dokumenttiprojektin tuotantojen kuvat.