NIINPÄ JA MITÄS SITTEN TEET ?
Käpylän Pyövelin , perussuomalaisten ja tutkijoiden kautta Ylen hallintoneuvoston puheenjohtajaan. Mutta ei inttämistä eikä vanhojen sapelin kalistelua, vaan pääosin oikeasti keskustelua siitä, mitä media oikein maailmasta kertoo ja pitäisi kertoa a) enemmän b) toisillakin tavoilla ?
Eli Kolmannen ulottuvuuden HUHUU keskustelu Isossa Pajassa jätti ainakin meikäläiselle monta asiaa mietittäväksi.
Kuten:
MISTÄ ME MAAILMAN HAHMOTAMME ?
Journalistiliiton Juha Rekola latasi hyvin selkeästi ja vahvasti – perustuen tehtyihin tutkimuksiin: ”Suomalaiset matkustavat ulkomaille enemmän kuin 16 vuotta sitten, mutta eivät merkittävissä määrin enemmän kehittyviin maihin kuin aikaisemmin. Eikä suurkaupunkien tai lomakeskustelun ulkopuolelle.”
” Ja edelleen suuri osa suomalaisita ei ole koskaan tavannut maahanmuuttajaa. Ja toinen suuri osa, joka on tavannut hekä 3-5 – ei ole kuitenkaan keskustellut heidän kanssa.”
”Eli edelleen suomalaiset muodostavat käsityksensä vieraista maista ja maahanmuuttajista median välityksellä. Ja jos mediassa keaittyviä maita ei ole olemassa tai ne ovat ongelmia, niin sama heijastuu suhtautumisessamme maahanmuuttajiin:”
Sitten tuli aika kovaa teksitä suomalaisesta mediasta.
MITÄ MEILLÄ ON ?
Kaikki totesivat, että kansainvälisesti Suomen televisio on korkealaatuista ja Yleisradion on laatuyhtiö kansainvälisesti mitaten. Mutta kansainvälisten aiheiden käsittely printtimedaissa, kirjeenvaihtajien vähentäminen, median muuttuminen viihteellisemmmäksi heijastaa Suomen käpertymistä sisäänpäin.
Useammassa kuin yhdessä puheenvuorossa viitattiin Helsigin Sanomien ulkomaan toimituksen esimiehen Heikki Aittokosken kirjoitukseen siitä, kuinka eduskunta vaalien jälkeen kieltäisi määräenemmistöllä muun maailman olemassaolon.
Ja helposti – monesta syystä johtuen – kehittyvistä maista kerrottaessa ollaan helposti ongelma- ja kriisikeskeisiä. Eli kuva voi muodostua stereotyyppiseksi ja pelottavaksi. Mielenkiintoista olikin, että puheenvuoroja käyttäneillä kansanedustajaehdokkailla – perussuomalaisista kokoomuksen,vihreiden ja demarien kautta kommunisteihin – oli kaikilla näkemys siitä, että suomalaisten mielikuva esim. arabeista on käsittämättömän rajoittunut ja väärä.
Mm. Hannele Valkeeniemi totesi, että kuinka esim. ensi viikonlopun Cannesim MIPDOC marketissa on vain entistä enemmän ns. kovaa tavaraa.. ja kuinka viakea on löytää valtavvirtatarjonnan ulkopuolelta ihmisiä kiinnostavaa laatuohjelmaa.
Ratkaisuksi toivottiin diversiteettiä, erilaisuutta, kriisien ja sotian ulkopuolisen elämän kuvaamista ja kertomista.
Mutta myös tavalla, joka tavoittaisi ihmiset. Ja mitä se sitten oikein olisi ?
YLE JA KAUPALLISET
Säädyllisyyssyistä ei tilaisuudessa ryhdytty ruotimaan kaupallsiten kanavien dokumenttien tarjontaa kehittyvistä maista, vaikka karvanaamoihin ja moniraajaisiin lapsiin viitattiinkin.
Oikeastaan oli mielenkiintoista, miten kaupallsiten kanavien eettinen ja yhteuiskunnallinen vastuu sivuutettiin lähes kokonaan. Auivan kuin se, että rahan perusteella toimeissa ei ole väliä, mitä esitetään tai että silloin on luonnolista, että ei esitetä monipuolista, humanistista tai näkemyksiä avartavaa ohjelmistoa.
On tietenkin luonnollsita,että juuri Yleltä toivottiin toimenpiteitä, avauksia ja ajatuksia , mitä sitten ptiäisi tehdä. Mutta samaan aikaan todettiin, että kysmys mediasta ei tarvkoita samaa kuin keskustelu televisiosta. Eikä maailman kuvaa välitetä vain elokuvilla, uutisilla ja dokumenteilla. On kyse myös printtimediasta, viihteestä, musiikista ja uusista julkaisualustoista.
Tätä juuri kirjoittaessani tuli – monien muiden positiivisten viestein jälkeen- sähköposti eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajalta, Pertti Salolaiselta. Koska kyseessä on vanha yleläinen lopetan hänen viestiinsä:
"Yleisradiolla on suuri vastuu tuottaa ja ostaa korkealuokkaisia
dokumentteja,jotka laajentavat maailmankuvaamme.Tarvitaan suomalaisia ja
ulkomaisia näkökulmia maailman menoon.Tällöin pelkät kaupalliset näkökohdat
tai suuret katsojaluvut eivät ole ainoa kriteeri.On pidettävä huolta että
katsojat eivät näe vain pullamössöä.Tällöin ohjelmat voivat olla myös ristiriidassa Suomessa yleisesti vallitsevien käsitysten kanssa.Tarvitaan suurta journalistista rohkeutta.Maailma on tullut riittävän monta kertaa yllätetyksi suurilla muutoksilla,viimeksi Pohjois-Afrikassa!"
3 kommenttia
Pe 01.04.2011 @ 09:31
En jaa ajatusta siitä, että media olisi käpertynyt sisäänpäin, sillä media on muuttunut.
Näppieni ulottuvilla on ikkunoita maailman entistä enemmän ilman että välittäjänä on Yleisradio tai jokin muu mediayhtiö, joka on hallinnut tiedonvälitystä.
Napin painalluksella pääsen heti aamusta Al-Jazeeran kautta keskelle arabimaailman kuohuntaa ja Libyan kahnausta, jossa kapinalliset ja hallituksen joukot ajavat vuoron perään toisiaan takaa niin että kun Yleisradion iltauutiset tulevat, ne ovat jo vanhaa tietoa.
Pääsen minne päin tahansa maailmaa. Yhdessä hetkessä. Toissa yönä olin Pakistanissa. Viime yönä Intiassa. Ne eivät ole enää outoja, etäisiä asioita, vaan osa jokapäiväistä arkea, täällä omassa isänmaassamme. Näin on jokaisen kansalaisen kohdalla. En tarvitse silloin Rauli Virtasen tulkintaa siitä, mitä maailmalla tapahtuu, koska voin tulkita kolmannenkin maailman olosuhteita suoraan omasta läppäristäni, missä tahansa, koska tahansa.
Media on muuttunut enemmän kuin maailma on muuttunut.
Järvelälläkin oli vanhaa tietoa. Muutaman vuoden takaa. Eihän se päde enää tässä hetkessä.
Miten me voimme ymmärtää muuta maailmaa, jos emme ensin ymmärrä omaa maatamme? Enemmän olen huolissani siitä, että kun tietoa tulee joka tuutista ympäri maailmaa tsunamiaallon lailla, kuka kertoo siitä mitä meidän maassamme tapahtuu, mikä vaikuttaa ihmisten arkeen ja mitä on todellisuus täällä, omilla kotinurkillamme?
Poleeminen heitto siitä, että eduskunta voisi kieltää muun maailman olemassaolon, on ihan hulabolaa tässä ajassa, jossa media on jokaisen kansalaisen näppien ulottuvilla.
Ti 19.04.2011 @ 03:45
En jaa ajatusta siitä, että media olisi käpertynyt sisäänpäin, sillä media on muuttunut.
Näppieni ulottuvilla on ikkunoita maailman entistä enemmän ilman että välittäjänä on Yleisradio tai jokin muu mediayhtiö, joka on hallinnut tiedonvälitystä.
Napin painalluksella pääsen heti aamusta Al-Jazeeran kautta keskelle arabimaailman kuohuntaa ja Libyan kahnausta, jossa kapinalliset ja hallituksen joukot ajavat vuoron perään toisiaan takaa niin että kun Yleisradion iltauutiset tulevat, ne ovat jo vanhaa tietoa.
Pääsen minne päin tahansa maailmaa. Yhdessä hetkessä. Toissa yönä olin Pakistanissa. Viime yönä Intiassa. Ne eivät ole enää outoja, etäisiä asioita, vaan osa jokapäiväistä arkea, täällä omassa isänmaassamme. Näin on jokaisen kansalaisen kohdalla. En tarvitse silloin Rauli Virtasen tulkintaa siitä, mitä maailmalla tapahtuu, koska voin tulkita kolmannenkin maailman olosuhteita suoraan omasta läppäristäni, missä tahansa, koska tahansa.
Media on muuttunut enemmän kuin maailma on muuttunut.
Järvelälläkin oli vanhaa tietoa. Muutaman vuoden takaa. Eihän se päde enää tässä hetkessä.
Miten me voimme ymmärtää muuta maailmaa, jos emme ensin ymmärrä omaa maatamme? Enemmän olen huolissani siitä, että kun tietoa tulee joka tuutista ympäri maailmaa tsunamiaallon lailla, kuka kertoo siitä mitä meidän maassamme tapahtuu, mikä vaikuttaa ihmisten arkeen ja mitä on todellisuus täällä, omilla kotinurkillamme?
Poleeminen heitto siitä, että eduskunta voisi kieltää muun maailman olemassaolon, on ihan hulabolaa tässä ajassa, jossa media on jokaisen kansalaisen näppien ulottuvilla.
Ti 19.04.2011 @ 03:50
En jaa ajatusta siitä, että media olisi käpertynyt sisäänpäin, sillä media on muuttunut.
Näppieni ulottuvilla on ikkunoita maailman entistä enemmän ilman että välittäjänä on Yleisradio tai jokin muu mediayhtiö, joka on hallinnut tiedonvälitystä.
Napin painalluksella pääsen heti aamusta Al-Jazeeran kautta keskelle arabimaailman kuohuntaa ja Libyan kahnausta, jossa kapinalliset ja hallituksen joukot ajavat vuoron perään toisiaan takaa niin että kun Yleisradion iltauutiset tulevat, ne ovat jo vanhaa tietoa.
Pääsen minne päin tahansa maailmaa. Yhdessä hetkessä. Toissa yönä olin Pakistanissa. Viime yönä Intiassa. Ne eivät ole enää outoja, etäisiä asioita, vaan osa jokapäiväistä arkea, täällä omassa isänmaassamme. Näin on jokaisen kansalaisen kohdalla. En tarvitse silloin Rauli Virtasen tulkintaa siitä, mitä maailmalla tapahtuu, koska voin tulkita kolmannenkin maailman olosuhteita suoraan omasta läppäristäni, missä tahansa, koska tahansa.
Media on muuttunut enemmän kuin maailma on muuttunut.
Järvelälläkin oli vanhaa tietoa. Muutaman vuoden takaa. Eihän se päde enää tässä hetkessä.
Miten me voimme ymmärtää muuta maailmaa, jos emme ensin ymmärrä omaa maatamme? Enemmän olen huolissani siitä, että kun tietoa tulee joka tuutista ympäri maailmaa tsunamiaallon lailla, kuka kertoo siitä mitä meidän maassamme tapahtuu, mikä vaikuttaa ihmisten arkeen ja mitä on todellisuus täällä, omilla kotinurkillamme?
Poleeminen heitto siitä, että eduskunta voisi kieltää muun maailman olemassaolon, on ihan hulabolaa tässä ajassa, jossa media on jokaisen kansalaisen näppien ulottuvilla.
