Katsojia pilvin pimein I
Mietimme eilen pienellä porukalla Reindeerspottingin tuottajan Oskari Hutun kanssa elokuvan menestystä. Koska dokumentti on eittämättä kerännyt enemmän katsojia kuin mitä kukaan osasi odottaa ( vaikka hyvistä katsojaluvuista oltiinkin varmoja).
Siis miksi ?
Varmasta yksi keskeisiä syitä on K-18 päätös ja halu sekä tarve nähdä, miksi elokuva on K-18 ja reflektoida omaa näkemystään tähän päätökseen. ” Ei se niin shokeeraava ollut, kuin odotin”, oli ensimmäinen tekstiviesti, jonka sain nuorelta katsojalta ensi-iltaesityksen jälkeen.
Tietysti aihe, huume – Suomessa edelleen arka, tabu ja jatkuvaa keskustelua herättävä – on attraktiivinen.
Edelleen myös siksi, että juliste Nikoa muistuttavine poroineen ja huumeneuloineen, ei viestinyt suinkaan raskaasta ja synkästä huumevalistuselokuvasta, vaan jostain muusta, auttoi ylittämään kynnyksen: menenkö katsomaan huume-elokuvaa.
Samaa henkeä vei eteenpäin myös elokuvan traileri – josta en todellakaan ollut innostunut - , jota katsottiin etukäteen YouTubessa melkoisia määriä.
Ja ehdottomasti mys se, että avausjuttu lehdistössä ( Veli-Pekka Lehtosen artikkeli Hesarissa) oli kallion kapakassa aamuvarhain tehtynä viskiä ja olutta pöydässä luonteisena luomassa myyttiä ainutlaatuisuudesta, erilaisuudesta jopa vaarallisuudesta. Suusta suuhun tarina lähti vahvasti liikkeelle. ( On vain niin, että yksi hyvä lehtijuttu on parempi kuin 20 keskinkertaista tiedottamisessa ja markkinoinnissa).
Omaa tukeaan eliokuvan hyväksynnälle antoi Dokumenttiprojekti Goes Cionema trailerit, joita ajettiin TV 2:ssa jopa prime time aikoihin ja mm. Kalle Kinnusen Suomen Kuvalehden nettisivuille kirjoittama ylistävä arvio. Arvostettu meinstreammedia ja underground nuorisoviestintä puhalsivat samaan hiileen.
Ja loppujen lopuksi ja kaikkein vahvimpana tekijänä. Elokuvan täytyy jollakin asteikolla koskettaa katsojia, saada katsojan puhumaan siitä ystävilleen tavalla, joka saa mylös hediät elokuviin. Reindeerspotting ei ole huono elokuva. Siitä voidaan varmasti nähdä eri puolia ja nähdä se eri tavalla. Moni muistaa päähenkilön hyvin aidolla äänellä asettaman toivomuksen vaimosta, kahdesta lapsesta ja pienestä mökistä. Toiveena pakopaikka Joulumaasta.
Ja kun puhutaan elokuvan laadusta on syytä mainit se työ, jonka Jukka Nykänen konsultoivana leikkaajana teki, jotta elokuva löysi sen draamallisen kaaren, joka sillä nyt on.
Aivan keskeinen merkitys minusta on myös siinä, että pitkällisen väännön jälkeen elokuvan ohjaaja tuli mukaan itse elokuvaan ( vaikka vain tekstiplansseilla) siinä asemassa mitä hän todellisuudessakin oli.
PS. Reindeerspotting on kerännyt lyhyessä ajassa yli 30 000 katsojaa ja näillä näkymillä jatkaa vahvasti myös lähiviikkoina eli siitä tulee Suomen katsotuin dokumentti koskaan.
