Politiikkaa,seksiä ja päihteitä
Parhaillaan pyörii Suomessa kaksi elokuvafestivaalia. Lens Politica tarjoaa politiikkaa, Joensuussa esillä on seksiä, päihteitä ja rokkenrollia.
Lens Politica on saanut varmasti paljon enemmän julkisuutta kuin Joensuussa järjestettävä Rock Film Festival Rokumentti, mutta jälkimmäisen ei tarvitse hävetä esillepanoaan tai ohjelmistoaan. Rokumentti mainostaa avoimesti tuovansa 
valkokankaalle seksiä,päihteitä ja rokkenrollia. Ohjelmisto on mielenkiintoinen.
Eli Joensuussa voi nähdä kankaalla esimerkiksi Alex Gibneyn dokkarin Hunter S. Thompsonista tai Milos Formanin Hairin. Rokkipuolella esitetään mm. Public Enemy, welcome to the terrordome, Heavy Metal In Bagdad, Ang Leen Taking Woodstock,Göran Olossonin Am I Black Enough For You, Arto Halosen Magneettimies ja Madonnan Filth and wisdom. Muussa ohjelmistossa on mm. Berlinaressa kehuttu 8,Maiju Asikaisen Yritä ees ja Jens Hofmanin 9to5,: days in porno.
Festivaali päättyy Davin Guggenheimin katsomisen arvoiseen kitaradokumenttiin It Might Get Loud.
Helsingissä Mike Bonnano Yes Meneistä luennoi tänään Kuvataideakatemian Auditoriossa, Kaikukatu 4, klo 16-17.30 ja tilaisuuteen on vapaa pääsy.
Muusta ohjelmistosta voi poimia esimerkiksi Renzo Martensin Enjoy Poverty dokumentin, joka on herättänyt voimakkaitakin tunteita puolesta ja vastaan. Youva Shamirin Defamation on hiukan tasainen, mutta kannattaa katsoa vaikka uudestaan. Onhan siinä mukana myös toinen Lens Politican vieras Norman Flinckenstein, josta kertova dokumentti kuuluu myös festivaalin ohjelmistoon.
Monelle tuntematon, mutta erinomainen italailainen Gianfranco Pannone on ohjannut pitkän dokumentin Red Sunrise, joka asiaa tunteville ( eli Italian vasemmiston ja äärivasemmiston tarinaa seuranneille) on ehdottomasti mielenkiintoinen keskusteluelokuva vanhojen veteraanin kerääntyessä ilalliselle Reggio Emilian kaupungissa. Katselukokemuksena puuduttava, mutta juuri sellaista historiankirjoitusta, jota Suomessakin kaipaisi niin oikealta, vasemmalta kuin keskeltäkin.
1 kommentti
Ma 18.01.2010 @ 14:00
Renzo Martens on aivan oikealla asialla. Köyhyys on oma teollisuudenalansa jossa omatunnonvaivaisten länsimaalaisten roposet kerätään pyramidihuijauksen lailla keon huipulle ja valutetaan erilaisten toimijoiden taskuun. Köyhät pidetään hengissä jotta kone ei pysähtisi. Todellista ratkaisua ei ole mahdollista saavuttaa silkan kateuden ja ahneuden takia.
Afrikan maat yksi kerrallaan vierihoitoon ja kylä kylältä asiat kuntoon ja kestävälle pohjalle. Diktaattorit vaihtoon vaikka maailman tappiin asti, kunnes oppivat olemaan...
Samaa lääkettä Israeliin ja Palestiinaan. Maa aina kuulunut mukaan sille joka sen pystyy ottamaan ja pitämään (vrt. Karjala). Kyllä luvattu kansa tietää mikä on Endlösung mutta hiljainen kuristaminen on ilmeisesti hauskempaa.
