Murha ja sairausI II. Iikka Vehkalahti 07.09.08
Tai onhan meillä poliittisia dokumentaristeja. Heikki Huttu-Hiltusen elokuvahanke suomalaisesta metsäteollisuuudesta on kehittynyt vuodessa huimasti.
Vuosi sitten hän reagoi Kemijärven sellutehtaan sulkemiseen matkustaen heti kotikonnuilleen pohjoiseen, kuvaten ja haastatellen kemijärveläisiä. Materiaali muistutti A-studion kuvaamia.
Elokuvan nimi oli silloin ” En ymmärrä”, dokumentti siitä miten Heikki Huttu-Hiltunen ei ymmärtänyt , miksi voittoa tuottava tehdas suljetaan.
Nyt vuosi myöhemmin, monenko käsikirjoitusluonnoksen ja keskustelun jälkeen,elokuvan keskiössä on paljon suurempi kysymys. Mitä on tapahtunut hyvinvointiyhteiskuntaa, tasa-arvoisuutta, rehellisyyttä, demokratiaa ja toisen kunnioittamista arvostavalle Suomelle? Onko rahauskovaisuuden syöpä tuhoamassa suomalaisen demokratian ja ihmisyyden meissä jokaisessa ?
Dokumentti, joka lähtien liikkeelle Kemijärvestä etenee taaksepäin tekijän lapsuuden aikaan ja laajenee käsittelemään mitä Suomelle ja katsoen mitä me suomalaiset edustamme maailmassa.
Kyllä: suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, päiväkodit, terveydehuolto,kansalaisyhteisksunta rakennettiin hyvin paljon metsäteollisuduen ”vihreän kullan” varaan. Ja metsäteollisuus raiskasi metsiä ja sellutehtaat saastuttivat vesiä: Suomen rakentamiseksi.
Mutta miksi nyt suljetaan kannattavia tehtaita ? Tasa-arvon edistämiseksi, hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi, vanhusten hoidon järjestämiseksi ? Ei, vaan voiton maksimoimiseksi. Ja tämä näkyy Kemijärveä selvemmin Brasiliassa.
Ja vielä kauemmas Huttu-Hiltusen ajattelu etenee. Kysymys ei ole vain ”pahasta” metsäteollisuudesta, vaan meistä kaikista, jokaisesta meistä. Ihmisen ahneudelle, pedolle, on annettu tilaa kasvaa ja tulokset ovat nähtävissä kaikkialla, mediassa, politiikassa, kasvatuksessa,
perheissä.
Ja monia muita kaikista olennaisimpia kysymyksiä pyrkii Huttu-Hiltunen essee-elokuvahankkeessaan käsittelemään. Edessä on vielä matkaa ennen kuin elokuva on tuotantovalmis ja rahoitus kasassa, mutta ehdottomasti: juuri tällaisia elokuvia Suomi tarvitsee tänään.
.
