Elämän lämmössä

Hetki, jolloin näkee ensimmäisen kerran elokuvan raakaleikkauksen on tärkeä tekijälle, tuottajalle ja rahoittajalle. Tilanteessa on nähtävissä ja aistittavissa elokuvan potentiaali tai sen perusongelmat.

Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen Elämän lämmössä tai Miesten vuoro (mikä elokuvan nimi tulee olemaankaan) oli (vaikea löytää sanaa; ehkä oikea on) veretseisauttava kokemus. Elokuvan peruskehys on mahdollisimman yksinkertainen. Suomalaisia miehiä saunassa (tai jonkun verran pukuhuoneessa tai jäähdyttelemässä) ja maisemia Suomesta (muutama myös kaupungeista).

Miehet puhuvat toisilleen tai itsekseen kuvassa tai joskus off-äänenä.Rakkaudesta, kuolemasta, syntymästä, ystävyydestä, elämästä.

Ei tarvita enempää silloin, kun kamera pystyy yksinkertaisuudessaan kuvaamaan maisemat ja tilanteet lähes maagisina kuvina ja kun kertojien läsnäolo, tunteen syvyys ja tarinan sisältö ovat lähes sillä rajalla, että pystyykö katsoja enää katsomaan. Ei, eikä elokuva ole depressiivinen suomalaisuuskuvaus. Elämän makuinen kyllä.

Ei, ei elokuva ei ole vielä valmis. Leikkausta on vielä jäljellä 4-5 viikkoa, lisäkuvauksia on tehtävänä. Mutta jos kaikki menee paikalleen, kysymyksessä on Elokuva, yksi ei liian monista Dokumenttiprojektissa.

Ps. kuulin juuri että BB:ssa oli oltu itse asiassa. Sen tien loppu on näkyvissä.

Seuraavana kai Brasialian tapaan murha.