Kesäkirje 8: nurkkakuntaisuudesta
Koin sekä Asta ja Veera myrskyt. Elimme perheen kanssa kuusi päivää ilman sähköä ja neljä ilman kännykkäyhteyksiä. Ihmettelin paitsi Konneveden Tali-Ihantila maisemaa Helsingin Sanomien nurkkakuntaisuutta.
Perjantain vastainen yö oli melkoinen. Taivas oli valkoinen salamista. Puut kaatuivat sähkölinjojen päälle pirtissä, naapurissa talon päälle. Tie kirkolle oli tukossa ja joka puolelal oli kaatunutta puuta ja maahan
pakotettuja sähkölinjoja.
Asta-myrsky aiheutti 20 miljoonan euron tuhot ja tuhannet taloudet olivat vielä viikko myrkyn jälkeen sähköttä.
Meille tuli pirtille Helsingin Sanomat. Mitä oli lehdessä perjantaina, lauantaina, sunnunaina ? Ei lähes tulkoon mitään. Helsingin Sanomat toimi luonteensa mukaan, pääkaupunkilainen nurkkakuntalehti ei ollut kiinnostunut, mitä muualla Suomessa tapahtui.
Jos edes kymmenesosa olisi sattunut Espoossa, olisi sivuja kyllä uhrattu.
Näinhän se on ollut myös kultuturin osalta. Hienoista kesäteatteriesityksistä ei ole edes mainintaa, vahvat kuttuurintekijät saavat tehdä työtään maakunnissa ilman, että maamme ainoa valtakunnallinen lehti niitä huomioi.
Kansainvälisesti on samoin. Suhtellisen vähäpätöiset jenkkielokuvat saavat paljon huomiota, syrjässä tehtävät hienot eivät paljon leviä. Näin jopa dokkareiden aluella.
Aikoinaan Kasselin johtaja totesi, että marginaalissa syntyvät mielinkiintoisimmat teokset, uutta luovat taide.
Turhaan ei aikoinaan luotu Toinen Suomi-projektia. Enemmän kaivattaisiin samanlaista – ennenkaikkea Yleltä.
