Pori on luova pussinperä

Pori on pussinperä ja ehkä juuri siksi siellä tehdään paljon sellaista, joka on omansa laatuista. Osa tästä tekemisestä murtautuu julkisuuteen, osa jää tunnistamatta. Toisinajattelu on joka tapauksessa paikallinen voimavara kuten tämäniltainen Mies ja Videokaamera osoittaa.

Mm. Pori Jazz, Jorma Uotinen, Tero Saarinen ja Mari Rantasila. Tai Porin Teatterinuoret, Rakastajat, Annankatu 6, Con´takti, Porin taidemuseo, Leikkiteatteri.

Meikäläiseen asuessani Porissa vaikutti varmasti eniten Annankatu 6, jossa järjestettiin mm. Pääsiäisen Pilkkapäivät, joista syntyi pieni skandaali. Järjestäjiä syytetttiin mm. Suomen lipun häpäisemisestä. Allekirjoittanut ja Kirjailijaliiton tuleva puheenjohtaja Kari Levola kirjoitti yhdellä virkkeellä kolmisivuisen vastineen, joka päätyi jopa kaupunginvaltuuston pöytäkirjoihin ja johti kaikkien syytetoimien unohtamiseen. Axel-seura perustettiin upseerikerholla ja se naulasi toisinajattelun teesinsä kaupungintalon oveen ja järjesti myös myöhemmin Piorin Jazzin hautajaiset jne.. jne...

Annankatu 6:n nurkista syntyi myös Dingo ja siellä pyöri myös Yön porukkaa. Jne.. j ne..

Toisinajattelun edustajia ovat nykypolvessa mm. renesassiaikaan verrattu Mika Rättö ja Circle-yhtye. Petri Hagner, legendaarisessa Lodzin elokuvakoulussa opiskellut elokvuantekijä, puolestaan haasti hengenheimolaisineen Toinen Suomi-projektissa vahvasti mm. John Websterin elokuvakäsitystä.

Hagner on Musafilmin ( jota perustamassa olin aikoinani) tuottamana toteuttanut pienellä budjetilla dokumentin Esko Lönnbergistä, joka Ruotsista palauttuaan etsii omaa luvouuttaan tekemällä underground-elokuvaa Circlestä ja Mika Rätöstä.

Dokumentti, joka edustaa Suomessa jo aika harvinaista lajityyppiä, palkittiin Tampereen Elokuvajuhlilla kunniamaininnalla ( erityisesti Berlinare-jäsenen siitä pidettyä) ja esitetään tänä iltana Dokumenttiprojektissa.

Taitavasti toteutettu elokuva ei onnistu täydellisesti  kunnianhimoisessapyrkimyksessään, mutta ehdottomasti siinä on jotain
sitä, mitä konventionaalisessa, yllätyksettömässä, hajuttomassakin elokuvamaailmassa kaipaan. ( Pidin jo edellisestä Hagnerin lyhytdokumentista, joka esitettiin Dokumenttiprojektissa. Se oli hiukan outo tarina
japanilaisen sushipaikan pitäjästä Porissa().

Ja muistan hyvin, kuinka Toinen Suomi projektissa meillä ei rohkeus riittänyt rahoittaa Rätön, Hagnerin ja kumppaneiden ehdotusta Kuukkarista. Tarinaa maakuopissa asuneiden kaupunginosasta. No, syntyihän Isolinnankatu, joka kokonaisuutena ei toimi, mutta jonka parhaat osiot ovat erinomaisia.

 Ps. ja Areenassa näkee seuraavan kuukauden ajan Miehen ja videokameran