Ennakkokatsaus Berlinalen dokkaritarjontaan / Liisa Lehmusto
Reilun viikon päästä käynnistyvät Berliinin elokuvajuhlat, elokuva-alan heti Cannesin jälkeen toiseksi tärkein Euroopassa järjestettävä tapahtuma. Itse festari on todella yleisöystävällinen tapahtuma: lippuja näytöksiin saa hankittua suhteellisen pienellä vaivalla myös ilman ammattilais-akkreditointia, verkkokauppa toimii sujuvasti vaikka koti-Suomesta käsin. Laaja ohjelmisto on jaettu esityssarjoihin, joista tärkeimmät ovat kilpailusarja, jossa kisataan Kultaisesta karhusta, monipuolisesti mm. world cinemaa ja dokumentteja näyttävä Panorama ja Forum, joka esittää kokeellista taide-elokuvaa. Lisäksi on paljon oheisohjelmistoa, tällä kertaa esimerkiksi retrospektiivi 70 mm filmikopioilta esitettävistä elokuvista – selvästi seuraillen Sodankylän parin vuoden takaista esimerkkiä!
Kävin tänään läpi festarin tarjontaa erityisesti dokkareita silmällä pitäen. Ennakkotietojen perusteella kiinnostavimmat leffat tuntuivat jälleen löytyvän Panoramasta. Globalisaation ja uusliberalistisen politiikan kritiikki tulee nousemaan yhdeksi tärkeimmistä teemoista: Panoraman avajaiselokuvan esitetään Jees-miesten paluu eli The Yes Men Save the World, jonka Sundancen ensi-illasta Iikkakin hiljattain Dokblogissa mainitsi. Sen rinnalla pakollista nähtävää tulee olemaan Naomi Kleinin The Shock Doctrine -kirjaan (suom. Tuhokapitalismin nousu, WSOY 2008) perustuva, Michael Winterbottomin ja Mat Whitecrossin ohjaama samanniminen dokumenttielokuva. Saa nähdä, miten yli 600-sivuisen kirjan teesit kääntyvät 90-minuuttiseksi elokuvaksi. Samaa teemaa sivuaa ruuan tehotuotannon ja sen vajavaisen säätelyn haittoja Yhdysvalloissa ruotiva Food, Inc., jossa mukana on ollut mm. Pikaruokakansa-teoksen (WSOY, 2002) kirjoittaja Eric Schlosser.
Berlinalen ohjelmistossa on monesti paljon hyviä seksuaalivähemmistöjä käsitteleviä dokkareita: Esimerkiksi R&A:ssa nähdyt homoseksuaalisuudesta muslimiyhteiskunnassa kertovat A Jihad for Love ja hieno Be Like Others ja sekä Vinokinossa että DocPointissa esitetty italialainen Suddenly, Last Winter löytyivät viime vuonna juuri Berliinistä. Tällä kertaa täytyy ennakkokatsastaa ainakin Warholin tehtaan supertähtiin kuuluneesta näyttelijä Joe Dallesandrosta kertova Little Joe. Kiinnostavalta kuulostaa myös projektielokuva Fucking Different Tel Aviv, joka kertoo israelilaisesta homoalakulttuurista. Projekti, jossa toteutetaan kollektiivisesti paljon lyhyitä puheenvuoroja yhteisestä teemasta, kuulostaa metodiltaan etäisesti samalta kuin äsken DocPointissa esillä ollut Suomi Post Mortem. Saataisiinkohan Berliinin, New Yorkin ja Tel Avivin jälkeen seuraavaksi kasaan Fucking Different Helsinki? Festarin korvilla Saksan ensi-iltansa saa sopivasti Gus van Santin tuore elämänkertaelokuva, paljon Oscar-ehdokkuuksia kerännyt Milk, joten ohjelmistossa esitetään kaksi dokkaria sen päähenkilöstä Harvey Milkistä: tuore dokkarilyhäri 575 Castro St. ja The Times of Harvey Milk vuodelta 1984.
Viimevuotinen Berlinale-voittaja, Tropa de Eliten ohjaaja José Padilha palaa nyt festareille dokkarilla Garapa, joka kertoo nälänhädän kourissa kamppailevista brasilialaisperheistä. DocPointissa esitetyn Tailor Made Dreamsin ohjaajan Marco Wilmsin uudesta elokuvasta Comrade Couture on vaikea löytää ennakkotietoja, mutta nimen perusteella kuulostaa siltä, että edellisen elokuvan räätäli-päähenkilö saattaisi olla jollain tavalla sekaantunut tarinaan. Megacitiesin ja Workingman's Deathin itävaltalaiselta ohjaajalta Michael Glawoggerilta nähdään festareilla uusi draama Kill Daddy Good Night. Muita ohjelmiston dokkareita ovat mm. Broadway-tanssijoista kertova amerikkalaiselokuva Every Little Step ja USA:n ja Meksikon välistä laitonta maahanmuuttoa ja ihmissalakuljetusta kuvaava Coyote, joka on espanjalainen tuotanto.
Isolla festarilla runsauden pula on kova jo pelkästään dokkaritarjonnan edessä. Kun näihin lisätään vielä draamapuolelta ainakin Lukas Moodyssonin uutuus Mammoth, Julie Delpyn The Countess ja Paul Schraderin Adam Resurrected, sekä leffoja, joita saattaa olla tilaisuus nähdä marketissa, on festival plannerini viisipäiväinen matkani ajalta jo tupaten täynnä. Kaikkiin mainittuihin ei varmasti ole mahdollista ehtiä, mutta ainakin osasta palaan matkan jälkeen asiaan arvosteluiden kera.
