Missä dokumentit luurasivat?
Puolituttu toimittaja soitteli eilen illalla ja kyseli, että miksei YLEn syyskauden tiedotustilaisuudessa ja painetussa julkaisussa ollut sanaakaan Dokumenttiprojektissa, kun muutama vuosi sitten TV2:n
tiedotusmateriaalista suuri osa oli Dokumenttiprojektin tuotannoista.
No, minä selittelemään, että esitteeseen oli poimittu vain syksyn nostatukset ja uudet ohjelmat ja että vuosien varrella kanavia on profiloitu niin, että kakkonen on lähinnä tapahtuma-, urheilu- sekä lasten ja nuorten kanava ja että sen mukaisesti myös nostatuksia valitaan.
Johon toimittaja, että arvaa, ”montako kertaa sana dokumentti on mainittu asia-ja dokumenttikanava Ykkösen ohjelmiston yhteydessä” ? Tiesin oikein vastauksen: nolla kertaa. Kuten myös, montako kertaa D:llä alkava sana oli mainittu FST:n ohjelmistossa (0). Tiesin jo myös, että ainoat harvat maininnat olivat Teeman kommunismin romahtamisteeman yhteydessä ( + Pablo Picasso dokumentti)
No, toimittaja tietysti loihi lausumaan, että ” eikös tämä kerro aika paljon dokumentin asemasta YLEssä ja ylipäätänsä?”
Tähän Ylen osalta vastasin, että kansainvälisesti Yleä on pidetty ja pidetään dokumenttielokuvan taivaana ja että mitä ylipäätänsä sanaan tulee, niin jos verrataan tilannetta muutaman vuoden takaiseen, niin tilanne on päinvastainen.
Dokumenttielokuvaa kohtaan tunnettu kiinnostus on kasvanut huomattavasti.. Tänä päivänä tuotetaan hyvin erilaisia ja mielenkiintoisia dokumenttielokuvia, jollaisia ei 6-7 vuotta sitten tuotannossa näkynyt. Monet vanhat dokumentit ovat tämän päivän valossa asia-tv-dokumentteja dokumenttielokuvien sijasta.
Tänään on paljon nuoria tekijöitä ja myös pääkaupunkiseudun ulkopuolisia ohjaajia, jotka tekevät mielenkiintoisia tuotantoja.
Tampereen Elokuvajuhlien rinnalle on syntynyt useita dokumenttifestivaaleja – DocPoint etunenässä – jotka keräävät huomattavia yleisömääriä. Muutama vuosi sitten ei dokumentteja paljon elokuvateattereissa näkynyt, nyt Dokumenttiprojektikin on menossa elokuvateattereihin. Harva suomalainen dokumentti sai kansainvälistä levitystä tai rahoitusta, nyt parhaimmillaan Suomeen virtaa Dokumenttiprojektin vuosibudjettia suurempi määrä rahaa suomalaisten dokumenttien tuotantoon.
Ja juuri dokumenttipuolella on myös uusia avauksia, kuten ensisijaisesti nettiin perustuva Lönnrot2017 projekti tai Tarinateltta, jonka tuotanto alkaa 13.9 TV 2:ssa. Nettiin ollaan rakentamassa myös kokonaista dokumenttielokuvaslottia kolmasulottuvuus.fi ja useampi suomalainen tuotantoyhtiö valmistelee ehdotusta globaaliksi monivälineelliseksi nettialustalähtöiseksi projektiksi.
”Mutta Ylessä katsojaluvut ovat laskeneet aika paljon?”, tivasi toimittajatuttuni. Pitää paikkaansa ainakin Dokumenttiprojektin osalta. Miksi ?
Profiloinnin seurauksena tapahtunut Dokumenttiprojektin ohjelmapaikan pirstoutuminen ja siirtely päätyen open end vaatimuksen takia nykyiselle keskiviikko myöhäisillalle ja sunnuntain alkuillalle. Ohjelmatarjonnan määrän hurja kasvu, jossa myös dokumenttien määrän hurja kasvu viimeisen kymmenen vuoden aikana Ylen ohjelmistossa. Television yleinen viihteellistyminen. Netin tulo ja katsomistottumusten muuttuminen. Yhteiskunnan muuttuminen, tiedon määrän kasvu, kulutuksen suuntautuminen ylipäätänsä hedonistisemmaksi.
Oikeastaan onkin ihme, että Dokumenttiprojekti on pystynyt viime vuosien aikana ylittämään jopa miljoonan katsojan rajan yhden dokumentin esityksillä. Ja että kesän 2009 aikana useampana viikkona oli TV 2:n kymmenen katsotuimman ohjelman joukossa dokumentti Tapani Itärannan tuotannosta.
Ja yllättynyt olen ollut, miten paljon dokumentit keräävät katsojia Ylen Areenassa ( ollen suosituimpia yksittäisistä ohjelmista). Tai miten paljon Dokumenttiprojektin kotisivuilla on päivittäin kävijöitä Ja ja että tätä dokumentin tekijöille ja – harrastajille tarkoitettua blogia lukee päivässä niinkin monta suomalaista kuin lukee.
