TITAANIT SUNDANCESSA . Iikka Vehkalahti 18.01.09
En pidä nyrkkeilystä, mutta Joe Frazierin ja Muhammed Alin kolmas ottelu dokumenttielokuvassa Thriller in Manila ylettyy ulottuu väkivallan toiselle puolelle, vaikka kyse oli lähes elämästä ja kuolemasta.( Omalla tavallaan yhtä hullu on Big River Man, jossa ylilihava, liian paljon ryyppäävä
slovenialainen Martin Strel ui lähes mielipuolisesti yli 5000 kilometriä alas Amazon jokea.)
Sundance- festivaalin ohjelmistossa on jälleen vahva valikoima kansainvälisiä dokumenttielokuvia ( kuten DocPointin päätöselokuva Burma VJ).
Channel Fourin ( UK) tuottama ja John Dowerin ohjaama Thriller in Manila on taidollisesti erinomaisesti tehty tarina Joe Frazierin ja Muhammed Alin kolmesta nyrkkeilyn maailmanmestaruusottelusta.
Dokumentti ei yritäkään etsiä mitään, se kertoo maailman ehkä legendaarisimmasta nyrkkeilyn kaksintaistelusta selkeästi Joe Frazierin näkökulmasta, koska sitä ei ole kerrottu.
Dokumentti sivuuttaa yksityiskohtia, se tietoisesti rakentaa kahden suuren nyrkkeilijän välistä jännitettä ja vihaa. Se toistaa (mainoskatkoja ennakoidenko) peruskonfliktia uudestaan ja uudestaan.
Joe Frazier tuki Muhammed Alia , kun Ali kieltäytyi Vietnamista ja menetti maailmanmestaruutensa vuosiksi. Saatuaan lisenssin takaisin Alista ja Frazierista tuli vihamiehiä. Ali leimasi köyhistä oloista lähteneen Frazierin valkoisia palvelevaksi Uncle Tomiksi, rumaksi, tyhmäksi ja viime vaiheessa Manilan Gorillaksi.
Yksinkertaistaessaan konfliktin, sivuuttaessaan monia asioita lähes sivulauseilla ja ylidramatisoidessaan niin musiikilla kuin leikkauksellakin koko tarinaa dokumentti menettää osan totuudellisuudestaan, mutta sen antaa anteeksi Manilan ottelun takia. Kolmas ottelu Frazierin ja Alin välillä rakennetaan niin hyvin, vahvasti ja emotionaalisesti ( paljolti nyrkkeilysalinsa nuhruisessa takahuoneessa unohdettuna elävän Frazierin näkökulmasta) että itse ottelun tapahtuessa yhteenotto menee nyrkkeilyn ulkopuolelle.
Kaksi nyrkkeilyhistorian suurta iskevät toisiaan erästä toiseen niin armottomasti, niin julmasti, niin uskomattomasti että täysin hyväksyy sen, että vain tahdonvoima pitää näitä kahta miestä pystyssä neljätoista erää.
Kuka tahansa muu nyrkkeilijä olisi pudonnut monta kertaa niin Alin kuin Frazierin iskuista, Frazieron menettämässä näkönsä ainoan kunnollisen silmän, oikean, muurautuessa umpeen. Kamppailu kasvaa otteluksi elämästä ja kuolemasta.
Minulle action elokuvat ovat usein pitkästyttäviä loputtomien tappelukohtausten ja autolla kaahaamisen takia. En pidä Tarantinon elokuvista niiden väkivaltaisuuksien takia, en ymmärtänyt
King Of Scotlandiakaan samasta syystä.
Thriller in Manilassa lyödään miestä oikeasti, lujempaa, kovempaa ja useammin kuin toimintaelokuvissa mutta se historialliseksi tapahtumaksi, joka selittää niin monta taistelua ja kamppailua, joissa miehet ovat olleet valmiita uhraamaan elämänsä saavuttaakseen voiton.
