Jätkien Jussi-juhlat.

Vaikea on lyhyesti sanomisen taito. Erityisesti silloin, jos ei ole mitään sanottavaa.

En pysty arvioimaan Jussi-gaalassa palkittuja, koska en ole niitä nähnyt. Tämä taas johtuu ns. nuoren raatini arvioihin. Eli perhe ja ystäväpiiriin pääosin 16-25 vuotiaiden (selvä tyttö-nais enemmistö) arviot ovat olleet suurin piirtein rataa.: Sisko, tahtoisin jäädä. ”Tosi klisee käsis, mutta hyvää energiaa ja tytöt tosi hyviä”.” Napapiriin sankarit," Ähh sellaista ku jätkät yrittää”.” Rare Export...no vielä enemmän ja Napapiiriä huonompi.”” Prinsessa, joo Suomi-juttua, mutta hyvä.” ” Kohtaamisia, aika suloinen.” ”" Taulukauppiaat", mikä se on?”

Eli on jäänyt siten näkemättä suomalaiset elokuvat, paitsi Kohtaamisia.

Joten en ota kantaa. Paitsi että dokumenteista mikä tahansa ( Miesten vuoro, Reindeerspotting tai ITO - komea kolmikko muuten) olisi Jussin ansainnut.

Reindeerspotting

Mutta sen sijaan hyvin ns. boring oli se, että Katja Kuttneriä ja Ville Virtasta lukuunottamatta kaikki vain hymistelivät ja kiittivät ja kenelläkään ei ollut mitään sanottavaa.

Tiedän. Niin minäkin odotin, että kiittäähän se Joonas Bärghell meikäläistäkin Miesten vuoron Jussista ja lämmitti kun kiitti niin lämpimästi. Eikä paljon aikaa eikä tilaa kiitoksilta jää, mutta silti: vaikka vain yksi tarkoin mietitty lause ( Kuten Katjan saamelaisoikeudet tai Virtasen Ylen kokovartalokooma) olisivat heijastaneet sitä, että elokuvatekijät ajattelevat.

No johtuiko sanomattomuus sitten jätkistä. Koska ei lavalla naispääosan ja naissivuosan esittäjien lisäksi käynyt palkintoa pokkaamassa yksikään nainen.Honksun kanssa naureskeltiin, että ensi vuonna naispääosan Jussin saa varmaan transu.