Kesäkirje 1
Lähdin Sunny Side Of Docista osin apeana, osin mietteliäänä. Maailman eräs merkittävimmistä dokumenttitapahtumista oli kaikin puolin ok, mutta todellinen energiainspiraatio puuttui.
Osin vaikutelma johtui siitä, että paikalla oli selvästi vähemmän osanottjia kuin aikaisempina vuosina.
Ranskan television ongelmat heijastuivat tietysti paljon selkeämmin keskusteluissa kuin muissa kv-tapahtumissa, onhan SSD Ranskan maaperällä.
Poikkeuksetta monet totesivat aikojen olevan entistä huonommat. Useampikin vanhoista ystävistä
oli suuntautumassa vain suuriin myös elokuvateattereihin tähtääviin dokumentteihin.”Mitä on tapahtunut television commisioning editoreille? Ne puhuvat vain tv-formaateista ja slottien pituuksista ja.... Fucking boring” totesi kokenut ranskalainen ystäväni, jonka nimi jääköön mainitsematta, sen verran yksityiskohtaisesti hän solvasi useita tv-persoonallisuuksia.
”Jos BBC maksaa dokumentista 20 000 euroa, on aivan aiheellsita Ylen kysyä, miksi Yle maksaisi edes 5000 euroa. ”, totesi puolestaan yksi levittäjistä puoli katkerana. Ja aivan oikein esim. DR noudattaa nykyisin 2000 euron peruslinjaa, koska kilpailijoita ei maassa ole.
Useissa maissa ostoja ja ennakko-ostoja on vähennetty merkittävästi. Yleä käytettiin esimerkkinä useammassa yhteydessä. ” Ennen Yleä sanottiin dokumenttien taivaaksi , sitä pidettiin esimerkkinä numero yksi. Mikähän sijoitus on nyt , 27? , letkautti eräs merkittävimmistä tuottaja-levittäjistä julkisesti.
Toisaalta Eshter van Messel First Hand Filmistä kertoi, että vuodenvaihteen vaieka tilanne oli helpottunut. ”Ostot ovat lähteneet yleisesti liikkeelle”.
Mutta ilmiselvää on, että dokumenttien ja kansainvälisten yhteistuotantojen kulta-aika on ohitse. Riskejä otetaan aiempaa vähemmän, tuotannossa ollaan turvallisia, liikkumavaraa on entistä vähemmän – kuten myös rahaa.
Ja tällöin ollaan kriisin ytimessä. Merkittävä osa maailman merkittävimmistä dokumenttielokuvista ( otetaan Suomesta vaikka Melancholia 3 huonetta, Katastrofin aineksia, Miesten vuoro) on tarvinnut kansainvälistä rahoitusta tullakseen toteutetuksi. Jos kansainvälinen raha kuivuu, tulee tämä näkymään kärkituotannoissa. Rahoitusta saavat vain todella merkittävät, suuret tuotannot, joiden tekijöillä on
vahva track-record.
Olof Grunart, yksi televisiodokumenttimaailman merkittävimmistä nimistä määriteli tilanteen seisoessamma yhdessä La Rochelle rautatieasemalla. ” Suurin ongelma on ideoiden puute. Ja se ei koske vain dokumentteja, vaan televisiota kaikkineen. ”
Mitä on näkyvissä viihteessä. Reality show:t, erilaiset idolsit ja ruokaohjelmat on kulutettu loppuun. Uusia inventoita ei ole näkyvissä”.
”Dokumenteissa. Kyllä sekä EBU:n dokumentiryhmän kokouksessa että täällä ihan hyvä ehdotuksia, mutta juuri tämöä ihan hyvä heijastaa tilannetta. Mind blowing dokumentteja, missä ne ovat?”.
Olof heijast paljon omia tuntojani. EBU:n dokumenttiryhmässä lähes kolmekymmentä ihan ok projektia,SSD:ssa satoja dokumentteja ja projekteja. Mutta miten tuntuikaan niin usein, että tässä ei ole mitään uutta.
”Ohjelmapaikkojen määrää on lisätty ja samalla raha on vähentynyt. Tämä on johtanut tason laskuun, turha sitä on kieltää”, jatkoi Olof edelleen.
