Mikä on rasismia? Iikka Vehkalahti 23.01.09
Dokumenttielokuvat pyrkivät totuudellisuuteen ja useimmat niistä ovat myös luonteeltaan ns. edistyksellisiä, liberaaleja, antirasistisia, maailmaa muuttavia jne.. Mutta pyrkiessään totuudellisuuteen ne saavat myös helposti toisenlaisia syytteitä.
Perinteinen hyvää tarkoittava dokumentti kertoi, miten ihmiset Afrikassa kärsivät köyhyydestä ja miten köyhyyden syy on taloudellisessa epäoikeudenmukaisuudessa, kolonialismissa, rasismissa, kansainvälisten yritysten toiminnassa jne..
Tätä suurta kuvaa kerrottaessa jopa varottiin kertomasta sitä, että työttömyyden vaivaama Soweto Etelä-Afrikassa oli täynnä paitsi vapaustaistelijoita myös rikollisia.
Nyt, erityisesti kehitysmaiden omien dokumentintekijöiden tultua mukaan kuvaan, kerrotaan paljon todellisempaa kuvaa kehitysmaista kuin ennen. Esim. Brasiliasta tehtävien dokumenttien yksi perustarinoista on faveloiden rikollisuus.
Tämä uusi kertominen on herättänyt myös reaktioita. Usein kehitysmaiden hallitusten edustajat kokevat oman maan dokumentintekijät häiriöinä siinä kuvassa, jonka hallitukset haluavat maastaan välittää. Miksi kerrotaan 40 miljoonan kotiapulaisen lähes orjamaisesta asemasta tai 100 000 maanviljelijän itsemurhista, kun Intian talouskasvu on maailman huippuluokkaa ? Miksi kertoa, että 800 miljoonaa ihmistä elää köyhyydessä kun valta- ja keskiluokka on vihdoinkin saavuttanut läntisen elintason?
Saman kysymyksen toiseen puoleen törmätään silloin, kun tehdään dokumentteja maahanmuuttajista tai ulkomaalaisista läntisissä maissa. Miten rikkoa ennakkoluuloja, miten torjua rasistisia asenteita, miten rakentaa suvaitsevaista yhteiskuntaa? Varmasti kertomalla, että maahanmuuttajat, pakolaiset, eri uskontokunnan ihmiset ovat samanlaisia kuin me, ihmisiä jotka unelmoivat, tekevät työtä, rakastuvat ja rakentavat tulevaisuutta.
Mutta aivan kuten mekin: tekevät rikoksia, ovat tyhmiä, käyttäytyvät väkivaltaisesti, eivät sopeudu yhteiskuntaan. Ja ottaen huomioon olosuhteet ongelmia pitäisi olla paljon enemmän kuin oman maan kansalaisilla.
Joten luonnollista olisi kertoa ongelmista joita maahanmuuttajat aiheuttavat?
Ja samaan aikaan: meidän omassa maassamme on ihmisiä, joilla on avoimia tai peiteltyjä rasistisia mielipiteitä, ihmisiä jotka kohtelevat kehitysmaista tulevia ihmisiä alentuvasti, ihmisiä joita voi kutsua salarasisteiksi.
Saavatko he sitten polttopuuta tarinoista, jotka kertovat ongelmista?
Ai, miksikö kirjoitin tämän tekstin. Koska tänään on DocPointissa ensi-illassa Oskari Pastilan täynnä tarmoa dokumenttielokuva ja olen jo saanut viestejä että siinä on rasismia edistäviä elementtejä Minusta puolestaan aivan päinvastoin, minä näen dokumentin anti-rasistisena.
Mutta elokuvaa luetaan hyvin eri lailla. Docpointin kv-vieraista yksi koki elokuvan valmentajan hyvin negatiivisena, valkoisen rodun ylivallan harjoittajana, oman maame iltapaivalehti puolestaan tituleerasi hanet elokuvan paatahdeksi, vai oliko jopa sankariksi.
Jokainen voi testata asian myös Dokumenttiprojektista, jossa elokuva esitetään helmikuussa.Kts. yle.fi/dokumenttiprojekti
7 kommenttia
Pe 23.01.2009 @ 10:12
täytyy tunnsutaa
katsellessani ja kuunnellessani yleisön reaktioita en ole aivan varma lukevatko kaikki elokvuaa samalla tavalla kuin
minä vai ?
iikka vehkalahti
La 24.01.2009 @ 18:02
Ei ole rasistinen, Täynnä tarmoa. Mutta ei se minusta ollut myöskään hauska. Se oli minusta surullinen juttu. Enemmän kuin hauska. Se avasi näkökulman todellisuuteen, jota harvemmin on
tutkittu, katsottu. Valmentajan ja valmennettavien suhteeseen. Pienen urheiluseuran arkeen ja todellisuuteen. Ei se ollut hauskaa ollenkaan. Mitäkö sitä ajatteli kun oli seurannut heittopusseina olevien mustien miesten edesottamuksia koripalloilun kunnian kentillä? Kusipäitä. Siltä näytti. Nämä urheiluseuran pikku kihot. Valmentaja ja manageri. Ehkä siitä jäi jotain näyttämättä. Valmentaja, joka ilmiselvästi piti itseään huipputyyppinä, äyski ja sadatteli ja haukkui tuomareita ja pomppi itsekin kentän puolella yhtenään. Mitä toi oli? Ei joukkueeseen virtaa sillä saada että sätitään tuomareita. Surullinen juttu se oli, Täynnä tarmoa, kertomusta kyvyttömyydestä kommunikoida, ennakkoluuloista ja
sokeasta uskosta omiin kykyihin. Huhhuh! En muuta sano. Loppua kohti juttu vähän hajosi ja varsinainen klimaksi jäi kokematta.
La 24.01.2009 @ 18:07
Ei ole rasistinen, Täynnä tarmoa. Mutta ei se minusta ollut myöskään hauska. Se oli minusta surullinen juttu. Enemmän kuin hauska. Se avasi näkökulman todellisuuteen, jota harvemmin on
tutkittu, katsottu. Valmentajan ja valmennettavien suhteeseen. Pienen urheiluseuran arkeen ja todellisuuteen. Ei se ollut hauskaa ollenkaan. Mitäkö sitä ajatteli kun oli seurannut heittopusseina olevien mustien miesten edesottamuksia koripalloilun kunnian kentillä? Kusipäitä. Siltä näytti. Nämä urheiluseuran pikku kihot. Valmentaja ja manageri. Ehkä siitä jäi jotain näyttämättä. Valmentaja, joka ilmiselvästi piti itseään huipputyyppinä, äyski ja sadatteli ja haukkui tuomareita ja pomppi itsekin kentän puolella yhtenään. Mitä toi oli? Ei joukkueeseen virtaa sillä saada että sätitään tuomareita. Surullinen juttu se oli, Täynnä tarmoa, kertomusta kyvyttömyydestä kommunikoida, ennakkoluuloista ja
sokeasta uskosta omiin kykyihin. Huhhuh! En muuta sano. Loppua kohti juttu vähän hajosi ja varsinainen klimaksi jäi kokematta.
Ilkka Ilkare
La 24.01.2009 @ 18:12
Eivät lue. Olen jo huomannut, että on turha toivoa ihmiset lukisivat sisältöä kuten tuottaja tai tekijä on sen kokenut. Erityisesti se tuntuu koskevan tällaista dokumenttielokuvaa, elävää tilannetta, johon katsojat yllättävänkin herkästi reagoivat. Jokainen lukee sisällön omalla tavallaan. Kuten äsken pistin, Rexin näytöksessä valtaosalle katsojia
sisältö tuntui olevan hauska, meikä taas koki sen
enemmän surullisena kuin hauskana. No olihan siinä
surkuhupaisaa, mutta kun ihmiset ovat todellisia, ei se oikein hauskalta tuntunut.
Ti 27.01.2009 @ 06:12
Mielenkiintosita on ollut seurata, kuinka sympatiat jakaantuvat kahden Taynna Tarmoa elokuvan "sankarin" kesken. Osa on ehdottomasti pullaa mutustavan managerin puolella, osa kokee karjuvan valmentajan
olevan oikeassa. Osa kv-vieraista olisi toivonut managerin anti-rasistisena hebnkilona olevan elokuvassa vahvempi, jolloin hanesta olisi voinut tulla oikea sankarui, nyt kun snkaria ei elokvuasta loydy.
Ti 27.01.2009 @ 20:22
Ei elokuva ollut rasistinen. Mutta hauskakaan se ei ollut. Naurahtelin kyllä ääneen välillä absurdeille tilanteille, mutta surullista se oli, ei hauskaa. Nauru oli jonkinlainen epäuskoinen purkautuminen, että eihän tämä oikeasti voi olla totta... Itsekin mietin katsomossa, että miksi osa porukasta vain koko ajan nauroi kuin komediaa katsoessaan - eikö se tuntunut missään, onko toisten ihmisten surku todella joillekin vain hupia.
En kyllä ajatellut ulkomaalaisia pelaajia kusipäinä. Ajattelin että suhtautumisesta huomasi että heille tämä heittopussina oleminen on jo arkea. Eihän sitä kestä jos ei suhtaudu lunkisti. Ja pakko sitä nyt on pyykkikonetta vaatia jos sitä ei ole... ja ehjät tavaratkin ois ihan kiva olla...
Mutta täytyy sanoa, että oli paras elokuva pitkään aikaan! Aiheutti niin suuren voimattomuuden tunteen ja surun pienten urheiluseurojen puolesta, että tämä elokuva on helmi!
Ti 27.01.2009 @ 20:28
Täytyy vielä lisätä, että leffan jälkeen kyllä ärsytti ohjaajan käytös. Hän naureskeli hahmoilleen ja tuntui ettei hän kunnioittanut henkilöitään lainkaan. Silloin mietin olinko minä ymmärtänyt elokuvan väärin, kun ajattelin sen olevan surkuhupaisa ja surullinen, eikä mikään komedia. Ohjaaja kun käyttäytyi kuin olisi tehnyt hyvän komedian, joka selvästikin toimi. Toivoin vain, ettei elokuvassa esiintyneitä henkilöitä ollut katsomossa kuulemassa.
