Mitä Suomessa todella tapahtuu? Iikka Vehkalahti 11.09.08

Olen miettinyt, miksi Kemijärvi-dokumentti keräsi niin vähän katsojia. Ovatko dokumenttien aiheet vääriä? Vai onko televisio vino?
 
Tiistai-illalla esitetty Kemijärvi-dokumentti ” Jos mulla olis valta” (olen samaa mieltä, nimi on todella huono) keräsi vähän katsojia. Vähemmän mitä odotimme. Paljon ei tosin odotettukaan, etukäteen tiedettiin, että moni katsoja pitäisi aihetta ”kuluneena” ja ” paljon käsiteltynä”, vaikka elokuva oli tuore, liikuttava ja hyvin tehty. Ja ajankohtainen.
 
UPM ja Enso ilmoittivat seuraavana aamuna laajoista irtisanomisista ja puunjalostusteollisuuden toimet koskettavat paitsi suoraan kymmeniä tuhansia ihmisiä myös koko Suomea, niin paljon olemme olleet ja olemme naimisissa puun ja metsän kanssa.
 
Mutta. Kokemus osoittaa, että työttömyyteen, irtisanomisiin, köyhyyteen liittyvät elokuvat eivätole välttämättä katsojamagneetteja. Miksi? Koska ne tarinat jo tiedetään, koska niitä tarinoitaei haluta nähdä, koska asioihin ei uskota pystyttävän vaikuttamaan, koska katsojia kiinnostavat muut tarinat.
 
Televisionkatsojien suurta massaa kiinnostavat varmasti muut tarinat.
Big Brother vetää tasaista puolta miljoonaa katsojaa samaan kellonaikaan Dokumenttiprojektin kanssa.
 
Katsojia keräisikin varmasti myös dokumenttielokuva esimerkiksi seuraavista aiheista:
 
-         suomalaisten prostituoitujen elämä ja kokemukset
-         cinema verité dokumentti huippuhuorasta Helsingissä
-         seurantadokumentti Sedu Koskisen tai Vesa Keskisen elämästä
-         Kimi Räikkösen kujanjuoksu
-         Helsingin huumepoliisiin toiminta
-         Turhan julkun tarina
jne…
 
Päinvastoin kuine ehkä joku kuvittelee: Juuri tällaisia ”halpoja” ja ”myyviä” aiheitat oivoisin dokumenttielokuvantekijöiden tarjoavan. Mutta vain, jos elokuva kertoisi enemmän, syvemmälti kuin vain sen, mitä muu julkisuus on jo kertonut.
 
Ja se on jo vaikeaa. Dokumenttiprojektissa olemme yrittäneet useaan kertaan aina Tanja Karpelasta lähtien, mutta vain Kansalainen Jussila on edennyt esityskelpoiseksi dokumentiksi asti.
Miksi? Koska access on vaikeaa, koska pinnallisesta ihmisestä ei löydy paljon muuta kuin pintaa,koska vain harva tekijä tarttuu halpoihin aiheisiin
 
Mutta pitäisi yrittää. Shakespearen näytelmien aiheet olivat ”halpoja”: murhia, sukurutsausta, vallanhimoa jne… ja silti lopputulokset olivat yleviä.  
 
Muistaen samaan aikaan, että Suomessa on satoja tärkeitä, katsojia koskettavia, piilossa olevia,vaiettuja tai unohdettuja tarinoita. Ja liian harvoin niihinkään tartutaan.
 
Ja ennenkaikkea, kun televisio on "muuttunut" yhä enemmän ja enemmän
halvaksi viihdelaatikoksi ( "shitbox" sanovat usein USAssa) kysymys on myös, kuinka paljon ja minkä perässä juostaan ?