Lönnrot2017 ja Tarinateltta
Oikeastaan sitten Toinen Suomi-projektin en ole törmännyt vastaavanlaiseen innostukseen, nopeaan reagointiin ja välittömään luovuuteen, mitä nyt Lönnrot2017-projektin ja Tarinateltan kanssa. ( Lue Tarinateltta-blogi)
Kovan tason ammattilaiset (Kirsi Mattila ja Benjamin Oroza) yhdessä nuoremman polven osaajien ( Sini Järnström, Aija Salovaara ja Antti Valta sekä viimeksi mukaan liittynyt Ismo Leinonen) ovat lyhyessä ajassa polkaisseet liikkeelle Tarinateltan, johon on jo jonotettu Karhu-puistossa Helsingissä. Ja matka jatkuu vielä huhtikuussa mm. Lahteen ja kesällä läpi Suomen Sodankylää myöten.
Tarinateltta kerää ihmisten, meidän jokaisen tarinoita, niitä jotka ovat mielessämme ja sydämessämme. Kyllä, perustaltaan kysymys on oraalisesta tarinankerronnasta, mutta kertojien taustalla oleva sininen screeni puhdistaa kertojat ( kuin Jussi Aallon poliitikko-muotokuvissa) erinomaisesti tarjoten samalla jälkikäsittelyssä mahdollisuuksia moninaiselle visuaaliselle kerronnalle.
Nämä tarinat sijoitetaan Lönnrot2017 nettialustalle, jota parhaillaan kehitellään Tornio- Kemi Ammattikorkeakoulun Mopaali-hankkeessa siten, että ensimmäinen demo on verkossa nähtävissä hyvinkin pian julkaisupaikan ollessa osoitteessa Lonnrot2017.fi.
Tarinatelttamaista toimintaa on odotettavissa jo tänä kesänä myös Lapista, jossa Jaakko Heikkilä ja Antti Haase suunnittelevat paulaharjumaista tarinankerronnan retkeä ympäri Lappia kesän aikana ( Ja Virratvuoren Jussi soitti Joensuusta ja uumoili, että pian voi Pohjois-Karjalastakin kajahtaa).
Mutta tarinat eivät päädy vain verkkoon. Jo tänä syksynä TV2:ssa on 16-osainen Tarinateltta- sarja, jossa esitetään eri lähteistä kerättyjä suomalaisia tarinoita/lyhytdokumentteja. Lähteinä Tarinateltta, Lapin Lisä, Oktober, Mouka-filmi, Seppo ja Lari Seppälä, Kinosto sekä kohtauksia jo tehdyistä dokumenttielokuvista. Viimeksi mainittuja katselee mm. Dokumenttiprojektin työharjoittelija Juha Mehtäläinen,.
Eikä tässäkään kaikki. Nyt on jo alustavasti sovittu, että Tarinateltta-porukka tuottaa myös pitkän dokumenttielokuvan suomalaisuudesta tai ehkä pikemminkin suomalaisten sielusta vuoden 2010 aikana, jos vain rahoitus saadaan jollain tavalla kokonaispaketille järjestettyä.
PS.
Ja vielä täytyy kiittää ”brokraattisen ja ison koneiston” Yleä, jossa niin monet ammattilaiset ovat tukeneet ja auttaneet tarinatelttalaisia ihailtavalla tavalla olkoon ollut kyse tiloista ja kalusteista (Sirpa Kokki ja Tarja Andersin), kierrätystietokoneista ( Edi ), kulkuluvista ( Anne Kokoi) ja vaikka mistä ( kiitokset kaikkine nimineen tullaan kyllä julkaisemaan…).
Yhtenä esimerkkinä on pakko ottaa Ylen pääkuvaaja Arto Kaivanto, joka soittaa ja sanoo, että ihan pakkohan noita tarinatelttalaisia on vähän kameralla kuvata, niin hullua touhua se on, että ”eihän sinulla ole mitään sitä vastaan, ei tässä rahasta ole kysymys.”
Eipä tässä ole tosiaankaan raha edellä liikuttu, toivottavasti se kuitenkin seuraa perässä, että porukka saisi joskus palkkaakin.
1 kommentti
To 09.04.2009 @ 04:15
John Websteriltä tuli hyväntahtoinen perhe-elämän kuvaus.
Sanoisin näin, on helppoa tehdä populistinen dokkari ilmastonmuutoksesta ja oman perheen kulutuksesta - varsin taitavasti ja sujuvasti toteutettu kyllä - kun suurinpiirtein kaikki ovat jo sitä mieltä, että kulutustottumuksia on syytä muuttaa ja luonnon saastuttaminen saa riittää.
Mutta minä sanon: tuon aihepiirin todellinen pioneeri ja sankari on Timo Linnasalo, joka jo 70 -luvulla teki painajaismaista dokumenttielokuvaa ilmaston ja luonnon saastuttamisesta, vaikka yleinen mielipide ei tunnustanut koko ongelman olemassaoloa.
Henkilökohtaisesti olen jo pitkään elänyt niin että kuljen julkisilla kulkuneuvoilla ja polkupyörällä, en omista autoa ja televisiota katson tuskin ollenkaan, muovia en käytä muuta kuin kauppakasseina, joita en suinkaan osta kaupan kassalta vaan otan pullojen palautuksen roskakorista, en pahemmin lomaile ja matkusta lentokoneeella etelän maille ja ylipäätänsä julkisia kulkuneuvoja käytän pääasiassa työmatkojen yhteydessä. Kraanasta tulee kylmää vettä ja hyvinhän sillä pärjää. - Pieni rike on karting harrastukseni, mutta vaikka kyseessä on saastuttavin mahdollinen kaksitahtimoottori, en tunne rasittavani pahemmin luonnon tasapainoa. Vähäistä se on moottoriteiden ja teollisuuslaitosten rinnalla.
Tämä kommentti tuli ehkä väärään paikkaan, mutta näin aamuyön tunteina kun
puhelinta paiskottiin taas korvaan Säätiössä, en parempaakaan paikkaa keksinyt.
Ehdotan, ennakkoluulottomuutta, jatkossakin, Iikka hyvä. Hienoa että Lönnrot -projektin liepeillä kukkii. Et ole vieläkään kuullut ideaani, jonka sain Avekin tapaamisessa. Käy torpassa! Morjens!
