Kun televisiosta kieltäydytään. Iikka Vehkalahti 28.09.08
Viimeisen kolmen kuukauden aikana olen törmännyt useaan aktiiviseen, fiksuun ihmiseen joka on kertonut luopuneensa televisiosta. Selalilin Leena Vilkan kirjaan mustavihreästä ajattelusta, jossa televisiosta luopuminen on yksi aktivismin muoto. Näyttää siltä, että televisiosta on tulossa/tullut yksi asia lisää kieltäytymisen historiaan. Jungerina olisin huolissani.
Kautta historian kieltäytyminen on ollut keskeisiä uuden luomisessa tai vanhan muuttamisessa.Kieltäytyminen sodasta, kieltäytyminen aseista, boikotit, ostoboikotit, kasvissyönti; kieltäytyminen lihasta.
Ja nyt kieltäytyminen televisiosta. Tapasin viimeksi Pasilan käytävillä alan nuoren ammattilaisen, joka tyytyväisenä kertoi elämänsä muutoksesta siirrettyään television ja digiboxinvarastoon. ”Teen päivisin sellaista skeidaa, että en halua sitä yksityiselämääni.”
En ole varma, mutta luulisin tavanneeni viimeisen kolmen kuukauden aikana seitsemän tai kahdeksan henkilöä (joista suurin osa media-ammattilaisia), jotka ovat kertoneet kieltäytyneensä televisiosta.
No, on helppo sanoa että Dokumenttiprojektin tuottajana tapaan keskimääräistä enemmän kriittisiä ja yhteiskunnallisia ihmisiä tai nuoria, jotka katsovat tv-ohjelmiakin netistä tai dvd-kokoelmista.
Mutta mitä ilmeisemmin nämä sattumanvaraiset kohtaamiset heijastavat laajemmin juuri tämänaktiivisen, nuoren ja ajattelevan ihmisryhmän tuntemuksia televisiosta.
Aikoinaan televisio koettiin yhteiskunnalliseksi muuttajaksi, nyt sen on perusolemus muuttunut viihteelliseksi, kulutuskulttuuria tukevaksi ja myös pinnalliseksi. Maailman pelastajille, yhteiskunnan muuttajille televisio ei olekaan liittolainen vaan vihollinen. Televisiosta palkkani nostavana tunnustan ajattelun läheiseksi itsellenikin.
Kasvissyönnin leviämisellä on ollut ja on selkeä ideologinen luonne, vaikka siihen ovat vaikuttaneet myös muut tekijät. Televisiosta luopumiseenkin vaikuttaa varallisuus, muu aktiivisuus, netin käytön kasvaminen, digiboxirevohka, mutta väitän että myös kieltäytymisen ideologia.Vain kymmenen vuotta sitten kasvissyöjiin suhtauduttiin naureskellen, nyt se on monissa yhteisöissä ja kouluissa valtakulttuuri.
Jenkeissä televisiota kutsutaan yleisesti ”shitboxiksi”. Meillä on siihen vielä matkaa, muttaJungerina olisin huolissani. Koska netti ja dvd tekevät kieltäytymisen helpoksi, television hylkäämällä et menetä kovin paljoa..
Muistelen kaiholla yleisötutkimusta monen vuodentakaa, jolloin Dokumenttiproejktin tuottama myöhäisillan dokumenttielokuvapaikka 25.tunti oli arvostuslistalla ykkösenä televisioon kielteisesti suhtautuvien nuorten keskuudessa. Ohjelmasarjaa ei enää ole olemassa.
6 kommenttia
Su 28.09.2008 @ 18:18
kyllä
elämänlaatu paranee
jos ei katso televisiota
sanoo
"itse kokenut"
Su 28.09.2008 @ 22:18
Nimittäin tämä siirto sai minut luopumaan laatikosta, eikä kaduta yhtään. Minun medialähteeni on nykyjään www.err.ee Kanava kun tarjoaa myös hyviä dokumentteja, kuten tämän https://www.etvpluss.ee/saated.aspx?id=4660#
Ti 30.09.2008 @ 20:49
moro! oisko teill siell jossai/jollain aikaa tsiigaa tammost virmaa ku finnrappel.omituista jengii.
La 04.10.2008 @ 13:06
Olen elänyt ilman televisiota jo liki vuosikymmenen. En edes tiedä mitä kanavia nykyisin on olemassa.
Vuosituhannen vaihteessa olin järjestämässä erästä paneelikeskustelua, jossa oli tiedotusvälineiden edustajiakin paikalla. Ennen tilaisuuden alkua juotiin kahvia ja juteltiin muutaman toimittajan kanssa niitä näitä. Muuan keski-ikäinen meihin aktivistinuoriin positiivisesti suhtautuva toimittaja mainitsi jotain TV-uutisten merkityksestä "yhteisen kansallisen kokemuksen rakentajana" tms. Seurasi kiusallinen hiljaisuus, koska yhdelläkään meistä liki paristakymmenestä tilaisuuden järjestäjästä ei ollut televisiota.
Ma 13.10.2008 @ 17:33
Tehkääpä ohjelma tv:n katselusta, aktivisteista puoleen ja toiseen.
Minulla on hankala tilanne kotona: luovuin tv:sta halulla, mutta naapurini eivät, ja talomme on huono äänieristykseltään.
Väitän, että ihmiset ovat tänä vuonna lisänneet tv:n katseluaan. Amerikkalaiseen tapaan tv voi olla auki jopa 12 h/pv, ja enemmänkin.
Sairaalassa joutuu katsomaan/kuulemaan telkkaria, kun niitä on joka huoneessa. Kauhistus. -Ystäväni kuoli syöpään saattohoitokodissa. Muun surun ohella ahdistuin, kun kävin häntä katsomassa. Kahden hengen huoneessa toinen potilas katsoi koko ajan televisiota.
- Kauhuvisioni onkin: jos en pääse elämäni loppumetreilläkään eroon telkasta!
"Jutta vaan"
La 18.10.2008 @ 13:43
Minusta nayttaa etta televisio on omaehtoisesti ajamassa itseaan alas yhteiskunnallisena vaikuttajana, ajatuksia ja keskustelua stimuloivana foorumina.
Toisaalta on ilmeisesti tiettya arkuutta lahtea kriittisen journalismin ja dokumentarismin tielle ja aktiivinen nuori sukupolvi on jo lahes vieraantunut koko instituutiosta.
Luottamuskuilu on kasvanut kohtuullisen isoksi.
Mutta sitten on myos tama ylen sisalla asuva asenne yleisoa kohtaan. Lahdetaan siita etta ihmiset ovat tyhmia ja heille ei kannata eika voikaan tehda alyllisesti haastavia juttuja. Mutta tasta asenteesta tulee kierre. Toisaalta ajatteleva vaki jattaa ohjelmiston seuraamisen ja toisaalta ne jotka sinnittelevat mukana typertyvat oikeasti.
Kun satunnaisesti katson televisiota koen outoa hapeaa: pidetaanko meita todellakin infantiileina.
Ihmettelen miksi Yle ei ole herannyt tilanteeseen. Mielessa vaikkyy yhteiskunnallisen ohjelman formaatteja joissa tukeuduttaisiin digitaalisen vallankumouksen mahdollisuuksiin sisallontuotannossa.
Jos suoraan sanotaan aitoja freelancereitahan Yle ei kayta.
Suurin osa ns. talon ulkopuolisesta tuotannosta tehdaan entisten ylen toimittajien toimesta. Muuan tuottaja kertoi tilanteen suoraan: kun meilla on herrasmiesopimus etta budjetti kaytetaan naille vakiavustajille.
Uskon etta jos syntyisi ohjelmapaikka jossa vallitsisi avoin ja aito ostokulttuuri jossa etuoikeutettuja tekijoita ei olisi, voisi tapahtua jotakin hyvin kiinnostavaa.
Suuri sosiaalinen tilaus on ilmassa mutta aika kuluu...
Hannu Hyvonen
dokkaristi ja toimittaja
kelan tuella
