Leikkaajan tärkeydestä. Iikka Vehkalahti 16.09.08
Toinen päivä IFP.ssa vahvistaa niin monta kertaa koetun kokemuksen. Leikkaajan merkitys dokumenttielokuvassa on monesti hyvin keskeinen.
Paikkakunta on pieni, vain 5000 asukasta, suurella osalla asukkaista on juuri Suomesta, koulu kantaa nimeä Finlandia. Viisi poikaa ovat tunteneet toisensa aivan pienestä asti, käyneet koulua yhdessä, leikkineet ja kasvaneet. Perheet ovat köyhiä. Mistä saada rahaa jatkaa opiskelua ?
Kirjautumalla National Guardiin. Kerran kuukaudessa yksi viikonloppu harjoituksia ja tilille tupsahtaa heti kirjatuessa 10 000 dollaria ja kolmen vuoden armeijaleikin jälkeen toinen 10 000 dollaria.
Ja koska pojat ovat aina olleet yhdessä, kaikki kirjautuvat National Guardiin. Ja sitten eräänä päivänä, kun pojat ovat lähellä 20 ikävuotta, tulee toinen todellisuus. Edessä on lähtö Afganistaniin
tai dollareiden maksaminen takaisin. Yksi pojista yrittää saada lainaa pankista, mutta ei onnistu. Ensi tammikuussa kaikki viisi lentävät Afganistaniin.
Elokuvantekijä Heather Courtney, alun perin samalta paikkakunnalta, on kuvannut 150 tuntia poikien elämää ja aikoo seurata useita kuukausia Afganistanissa. Ja heidän paluunsa Michiganiin.
Tarina muistuttaa Dear Hunteria ja Country Boysia samaan aikaan, siinä on suuren eeppisen tarinankosketus. Mutta: ensimmäinen raakakooste materiaalista on problemaattinen, siinä yritetään liian paljon ja kerrotaan liian paljon liian nopeasti. Markkinointiin tarkoitetun materiaalikoosteen kirous vai heijastaako se lopullista elokuvaa?
Miten tällaisessa tapauksessa prosessi jatkuu? Riippuu niin monesta tekijästä. Millaista palautettae elokuvantekijä saa, kuka on päärahoittaja ja mihin suuntaan hän ohjaa elokuvaa, millaiseen levitykseen tekijä tähtää elokuvaansa. Tuleeko mukaan prosessiin leikkaaja tai commisisoning editori tai tuottaja, joka pystyy tukemaan ja auttamaan ja ohjaamaan lopputulosta sellaiseksi, mitämateriaali sinänsä lupaa.
Toinen esimerkki. Fixer. Jälleen Afganistanista. Olet sympaattinen perheenisä. Ansaitset elanotsi auttamalla länsimaisia lehtimiehiä tekemään juttuja. Toimit tulkkina, järjestätä vaarallisia tapaamisia talebanien kanssa, teet työtäsi.
Ja sitten eräänä päivänä talebanit kidnappaavat sinut aivan kuten italialaisen lehtimiehenkin.
Molempia kuvataan kidnapattuina, molemmat lähettävät viestejä perheelleen, että kaikki on hyvin.Italialainen lehtimies vapautetaan Afganistanin hallituksen vapautettuaan puolestaan viisi talebanivankia. Mutta paikallisen fixerin osalta hallitus ilmoittaa, että talebanien kanssa ei tehdä sopimuksia.
Niinpä videonauhalle kuvataan, miten tämä perheenisäfixerin pää katkaistaan.
Tarina on vahva, kuvattu materiaali osittain ainutlaatuista, afganistanilainen päähenkilä harvinaisen sympaattinen ja rehellinen.
Mutta: ensimmäinen 20 minuuttia leikattu sekavasti johdattaen katsojaa seuraamaan ensin amerikkalaista lehtimiestä varsinaisen päähenkilön sijasta. Jälleen: ohjaaja hyvin avoin kommenteille ja ehdotuksille, mutta keneltä riittää aikaa todella työskennellä raakaleikatun version kanssa, kuka auttaisi viemään elokuvan loppuun?
