DPGC
Oikeastaan pidän lyhennehirviöstä DPGC, vaikka harvapa sitä vielä tunnistaa tai tietää. Mutta katsotaan muutaman vuoden kuluttua?
Dokumenttiprojekti Goes Cinema on ottanut nyt ensiaskeliaan puolisen vuoden ajan. Vähän hoiperrellen,lähes ilman tukea ja menettelytapojaan etsien.
Se on tuonut konkreettisesti saman pöydän ääreen niin tuottajia, levittäjiä kuin festivaalien edustajiakin yhdessä Ylen Dokumenttitprojektin kanssa. Ja jollakin tavalla ajatus ketjusta:
a)rahoitetaan elokuvateattereihin meneviä dokumentteja paremmin,
b)etsitään niille hyvä festivaali laukaisualustaksi,
c)yritetään saada dokumentti elokuvateattereihin heti sen jälkeen
d) ja suhtaudutaan joustavasti tv-hold backiin on edennyt ainakin jonkin verran.
e) ja tehdään kaikki tämän brandin ( jonka tuntee 70 % suomalaisista)Dokumenttiprojektin avulla
f) siten että tv voi kertoa brandin ohjelmistosta
on mennyt eteenpäin.
Dokumenttiprojekti on satsannut työvoimaan ( Aija Salovaara on tehnyt osaviikkoisesti duunia Dokumenttielokuvan Tuki ry:lle), ilmoituksiin ( jo pari Voiman takakantta) sekä nettitoimintaan ja tv-trailereihin ( syksyn DPGC ohjelmistoa on ajettu jo kymmeniä kertoja TV 2:ssa)
Ja ehkä ennenkaikkea. Ajattelu on muuttunut. Elokuvateattereihin meno johtaa helposti kaupallisempien,myyvempien aiheiden valintaan – eli oikestaan ajatteluun, joka on helposti vanhingollista dokumentille.Mutta se johtaa myös näkemään dokumentin suurempana, satsaamaan sen vetovoimaisuuteen ja yleisökiinnostavuuteen. Tällöin lopputulos on hyvä myös televisiota ajatellen.
Ei ihme, että viimeksi esimerkiksi Tanskassa hyvin menstyvää Dokumaniaa tuottava Mette Hoffman Mayer sekä tanskalaiset tuottajat olivat hyvin kiinnostunetia DPGC mallista. Viedä dokumentteja elokuvateatterihin Dokumanian nimissä-
Miten sitten on mennyt ?
Kansakunnan olohuone ei kriitikkojen kiitoksista ja lehdistökiertueesta eri paikkakunnilel huolimatta yleisöä teattereihin vetänyt – ei oikestaan lainkaan. ( Menestys ei ollut keväällä Täynnä Tarmoakaan).
Magneettimies ( johon osa levittäjista suhtautui varauksellisesti) sai erinomaisen lehdistövastaanoton ja on kerännyt aika paljon odotusten mukaiset katsojamäärät () eli ottaen mukaan myös dvd-näytökset katsojamäärä on parin viikon jälkeen yli 2000:ssa. Ei paljoa, mutta ok otaen huomioon että Helsingissä oli toisella viikolla vain yksi näytös joka toinen ilta.
Tällä viikolla lähtee liikkeelle The Yes Men Fix The World, jonka ensi-ilta oli keskiviikkona Lens Politicassa.
Veikkaisin, että katsojaluvut tulevat olemaan samaa luokkaa kuin The Covella ( katsomisen arvoinen dokumenttielokuva myös).
Mutta paljon, paljon riippuu siitä missä teattereissa ja mihin aikoihin dokumenttielokuvaa esitetään. Kolme näytöstä illassa Kinopalatsissa on hyvin eri asia kuin yksi alkuilta Sellossa esim. Suurin osa elokuvateatterikatsojista tulee kuitenkin pääkaupunkiseudulta.
Toivotaan parasa, koska ensi vuonna elokuvateatterihin on tulossa useampikin ehdottomasti yleisön ansaitseva dokumenti. Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen Elämän lämmössä/Alaston Mies, Pekka Lehdon Epäilyksen varjossa, Kim Finnin Matti Nykänen, 
Mika Kaurismäen Vesku Suomesta, Mika Ronkaisen Freetime Machos, Pirjo Honkasalon ITO ja vielä prosessissa oleva Reindeer Spotting.
3 kommenttia
La 14.11.2009 @ 19:34
Onko harkittu, että olisi yksi sali, jossa pyörisi vain dokumentteja?
To 19.11.2009 @ 15:46
Muutaman sanan lausun toisin ajattelijoista, joista käytiin keskustelua aikaisemmin.
Toisin ajattelua esiintyy vain yhteiskunnissa, jotka perustuvat totalitaariseen hallintoon, kuten entisessä Saksan demokraattisessa tasavallassa, Neuvostoliitossa, Natsi-Saksassa, nykyhetkelläkin maailman kartalta löytyy useita diktatuureja, jossa ajattelu on sallittu vain siihen asti kunnes se poikkeaa siitä mitä valtaa pitävät haluavat ajatella.
Yhteiskunnassa, jossa sanan ja ilmaisunvapaus on lainsäädännön peruspilari, ei esiinny toisin ajattelua. Kuten Suomessa. Tai niin sen pitäisi olla.
Sana vapaus on hyvin suhteellinen, mutta ns. vapaissa demokratioissakin on ryhmiä, jotka haluavat hallita ja vallita ajattelua, mitä on sopivaa sanoa ja ajatella.
Pienoiskoossa tällainen demokratian valekaapuun sonnustaunut yhteisö on Suomen elokuvasäätiö.
On hämmästyttävää, että juuri taiteen ja kulttuurin alalla esiintyy niin paljon pikku hitlereita, joilla on vimmattu halu määrätä mitä muut saavat ajatella.
Huolestuttavaa on kun terve argumentointi - joka on juuri todellisen demokratian ydintä - pyritään kriminalisoimaan. Se on konkretiaa. Olen pysäyttänyt ajan päivämääriin 13.5.2005 ja 22.4.2009.
Tuona toukokuun päivänä neljä ja puoli vuotta sitten Säätiön tuotantoneuvoja teki rikosilmoituksen siitä kun halusin selvittää miten kuvaukset olivat edistyneet pohjoisessa jokivarressa ja mitä mahdollisesti oli tulossa. Tämän terhakan naisen mielestä oli rikollista olla eri mieltä kuin hän. Naikkonen menestyi alioikeudessa, missä Elokuvasätiötä ei ollut olemassakaan, mutta hovioikeudessa kaikki syytteet kumottiin kun
huomattiin, että olinkin käynyt koko ajan oikeutettua viestintää, enkä oikeudetonta, kuten käräjäoikeuden naistuomari päätteli.
Huhtikuussa kuluvana vuonna posti toi koko Säätiön nimissä laaditun kirjelmän, jonka mukaan olin taas rikollisesti häirinnyt ajatuksillani Säätiön tuotantoneuvojia. Mitä olin tehnyt? Olin pyytänyt, että eräs dramaturgi poistuu toisen tuotantoneuvojan kanssa sovitusta tapaamisesta, koska se mitä aioin luottamuksellisesti kertoa ei kuulunut hänen korvilleen ja silmilleen. Hän kieltäytyi. Minä poistuin. Se todella tapahtui vastoin heidän tahtoaan. He halusivat, että jään heidän rusikoitavaksi. Puhdasta stalinismia.
He eivät todellakaan sietäneet toisin ajattelua, oman mielensä ilmaisua, vasta-argumentin esittämistä, mihin kaiken pitäisi kuitenkin perustua. Muuten ollaan hukkateillä.
Niin että toisin ajattelua voi esiintyä vain yhteiskunnissa ja yhteisöissä, jotka perustuvat natsi regimen kaltaiseen totalitaariseen hallintoon.
La 05.12.2009 @ 14:54
Menstyvää dokumenti elokuvateatterihin paikkakunnilel huolimatta yleisöä tattereihin()tosiella viikolla oikestaan kiinnostunetia. Kinopaltasissa, otaen huomioon ennenkaikkea. Toivotaan parasa, dokumenti ajattelu ketjusta: Dokumenttiprojekti avulla!
