Dinosaurusten syy? Harri Römpötti 10.11.08
Vuonna 1905 kamerat eivät olleet kovin ketteriä. Kun ranskalainen Pathé-yhtiö tuotti uutisfilmejä Venäjän vallankumouksesta, esimerkiksi kapina panssarilaiva Potemkinilla oli lavastettu studioon digiajan näkökulmasta hellyttävillä tehosteilla.
Silloin ei muuta osattu ja uutistapahtumien lavastamista tuskin edes ajateltiin väärentämisenä. Nykyään semmoinen ei vetelisi. Mutta varsinkin historia-aiheisissa dokumenteissa lavastaminen on viime vuosina yleistynyt ärsyttävästi.
Kun kamerat kehittyivät keveiksi, niitä alettiin kiikuttaa ympäriinsä. Todellisuutta tallennettiin vallan vimmaisesti muun muassa Amerikassa. Siellä syntyi cinéma vérité, totuuselokuva. Robert Drew, D. A. Pennebaker, Mayslesin veljekset ynnä muut juhlivat dokumenttielokuvan uutta ketteryyttä.
Heidän työnsä tarjosi perusmallin dokumenteille vuosikymmeniksi. Mutta nyt telkkarista tulee dokkareita, joissa näyttelijät patsastelevat tunikoissa tai heiluttavat nuijia aina kuvattavan aikakauden mukaan.
Vielä vähän aikaa sitten olisi ainakin useimmiten turvauduttu vaikkapa saman ajan taideteoksiin. Dokumenttien nykyisissä kuvaelmissa ei usein ole edes vuorosanoja. Dokumenttien sisällön kannalta ne vaikuttavat turhilta ja jopa naurettavilta.
Jos se kävelee kuin ankka ja vaakkuu kuin ankka, se voi vaikka olla ankka. Eiväthän dokumentit uutisia yritäkään olla, mutta dramatisoinnit syövät ikävästi niiden luotettavuuden vaikutelmaa.
Kaikki saattaa olla dinosaurusten syytä. Uusi ankkailu näyttäisi alkaneen samoihin aikoihin, kun BBC esitti huippusuosittuja sarjojaan, joissa dinosauruksia oli väsätty uudella digitaalitekniikalla. Se oli toki perusteltua ja tyylikästäkin, mutta taisi murtaa dokumenttien totuustabut.
Kun kerran lavastetaan dinosauruksia, niin miksei sitten kaikkea muutakin, tuntuu olevan uusi asenne. Toivottavasti se ei juurru Suomeenkin. Ehkä tekniikan hinta suojaa meitä vielä hetken.
Harri Römpötti
