Kirottu DVD
Kuinka helpottunut olinkaan pari vuotta sitten, kun VHS- nauhat vaihtuivat DVD-levyihin. Mutta meikäläisen ammatissa DVD-levyistä on tullut oikeita kiusankappaleita.
Eli, kun erilaisia dokumentteja tai niiden raakaleikattuja versioita tai kuvattua materiaalia katseli VHS-nauhoilta se merkitsi kasettikasoja joka paikassa. Tampereen työpöydällä ja Helsingin työpöydällä, kotona olohuoneessa, keittiössä, työhuoneessa, kellarissa, auton takapenkillä, repussa, muovikasseissa ja matkoilta tultaessa painavassa matkalaukussa.
Eli miten helpottavaa, kun tilalle tulivat DVDt. Pinot ja painot kutistuivat ehkä viidesosaan entisestään.
MUTTA:
Mutta kun ammattiini Dokumenttiprojektin tuottajana kuuluu katsella elokuvien raakaleikattuja versioita, jotka tuottajat tuovat tullessaan tai lähettävät postitse. Tai elokuvien trailereita tai kuvattua materiaalia.
Ja kun nämä DVD:t on tehty leikkausyksiköissä ja DVD:t ovatkin tietokonetiedostoja todelliseksi kiroukseksi on tullut, että jatkuvasti ja koko ajan on DVD-levyjä, joiden katseleminen on turhauttavaa taistelua.
Minulla on käytössä normaalisti työpöydällä LG:n DVD playeri, HB:n tietokone sekä Sonyn pieni DVD.palyeri. Mutta kun tänään yksikään näistä ei suostu toistamaan raakaleikattua lyhytdokumenttia, johon tekijä odottaa heti palautetta, niin mitäs teet.
Eilen illalla kannettava tietokoneeni kieltäytyi soittamasta viidestä DVD:stä kahta ja työhuoneen playeri kieltäytyi yhdestä. Muistan tapauksen, jossa kiersimme tuottajan kanssa pitkin Yleisradiota löytääksemme jonkun koneen, joka suostuisi näyttämään tuottajan mukaan kahteen kertaan eri koneilla testatun DVD:n.
Ja vielä yksi purnaus. Kesti vuosia kertoa tuottajille, että VHS:ään kannattaa kirjoittaa elokuvan nimi, muuten kasetti on tuhoon tuomittu. Nyt sama rumba on alkanut uudestaan. Jotenkin jotkut ajattelevat, että DVD:n sisällön pystyisi jotenkin tunnistamaan ilman nimeä. Ei pidä paikkaansa.
