Onko kansainvälinen aina kansainvälistä?
Nordisk Forumissa on esitellään pohjoismaisille rahoittajille yli 20 dokumenttielokuvaprojektia. Valtaosaa elokuvista ei suinkaan kuvata pohjoismaissa, vaan jossain kaukana.
AVEK:n uusi tuotantoneuvoja Timo Korhonen oli laskenut Forumissa esiteltyjen elokuvien keskibudjetin:323.000 euroa. No, jokainen tietää, että elokuvien budjetteja kasvatetaan rahoitusfoorumeihin, jotta rahoitusvaje olisi riittävän suuri ”innokkaille” rahoittajille. Mutta silti: aika hyvin summa heijastelee kansainvälisille markkinoille pyrkivän elokuvan hintatasoa.
Toinen ja mielenkiintoisempi Timon luvusita kertoi, että hvin hyvin pieni osa ehdotetuista elokuvista tapahtuu elokuvantekijän kotimaassa. Pohjoismaiset elokuvantekijät kuvaavat Iranissa, Perussa, Marokossa, Beirutissa, jälleen Perussa, Usassa, Kurdistanissa jne.. jne.. ( OK, monessa elokuvassa on kyllä sisäänrakennettuna oma maa connection, kuten suomalaisessa Joe Davidowin American Apartheide- elokuvassa. Siinä Suomessa asuva elokuvantekijä tarkastelee, mitä on tapahtunut Amerikan mustille.)
Mutta silti. Miksi? Dokumentaristeilla on aina ollut traditiona tehdä elokuvia kolmannen maailman ongelmista, tämä arvokas traditio jatkuu edelleen mm. Ruotsissa.
Mutta kysymys on myös siitä, että foorumeihin projekteja valitsevat ottavat helposti elokuvia, joiden aihe on kansainvälinen silloinkin, kun hyvin paikallinen elokuva olisi vahvasti yleisinhimillinen ja ketä tahansa puhutteleva?
Vai siksikö, että paikallisista aiheista elokuvia tekevät eivät välttämättä osaa tai pysty nostamaan elokuvaansa yleisinhimilliselle tasolle. ( Tämän koki kyllä hyvin vahvasti Why Democracy projektissa, jossa valtaosa ehdotetuista elokuvista oli ajattelultaan ei-globaaleja).
Vai siksikö, että väistämättä juuri dokumenttielokuva on monelta tärkeältä aiheeltaan kansallinen ( vrt. Mikko Niskanen ja Vesku).
Harkinnan paikka joka tapauksessa tekijöille, jotka pyrkivät saamaan kansainvälistä rahoitusta, joka on elintärkeä suomalaiselle dokumenttielokuvalle. Dokumenttiprojektin yhteistuotannot ovat saaneet viime vuosina kv-rahaa yhtä paljon, mitä Yleisradio on Dprojektin kotimaisiin sijoittanut.
No ensimmäisenä päivänä pitchasivat Pauli Pentti ja Pekka Lehto Olli Rehnin työtä komissaarina seuraavan elokuvan Big O. ja tuloksekkaasti. Ja siinä sivussa. Norja esittää Treholt kohun seurauksena jo ensi viikolla Lehdon Epäilyksen varjossa elokuvan ( Dprojektissa uusintana tämän viikon keskiviikkona). Samoin hyvin hoiti esittelynsä myös Joe Davidow, joka on tutkinut aihettaan American Apartheid intensiivisesti jo usean vuoden ajan.
