DOKBLOG LIIKKUU JÄLLEEN
Kuukauden kestänyt Dokbogin jäädytys päättyy kun dokumenttien tuotannossa on päästy nyt lähes normaalitilanteeseen. Eli uusia tuotantosopimuksia tehdään – varovasti ja harkiten – ja ennakkovalmistelua on voitu tukea.
Eli tunnustan. Kun Ylen rahoitusken ympärillä käyty souvi pitkittyi ja pitkittyi niin samantien pitkittyi ja pitkittyi uusien tuotantojen liikkeellelaittoa, ideoiden luominen ja sopimusten teko.Tällöin koin dokbloginkin pyörittämisen vähän turhanaikaiseksi.
Vaikka samaan aikaan dokumenttielokuvalla pyyhkii todella hyvin. Dokumenttiprojektilla on ollut tänä keväänä esityssarja, josta on voinut olla syystä ylpeä. Kansainvälisellä puolella Syntynyt Neuvostoliitossa, Shokkihoito, Yes Men Fix The World , Man On The Wire, Dreamland, Hold Me Tight Let Me Go and Georgian Year ( joka juuri palkittiin Nyonissa) ovat kaikki saaneet erittäin hyvän vastaanoton ja ovat olleet tuotannon arvoisia. Ja tulossa on tänä keväänä vielä Pennbakerin ja Hedguksen Leivoksen kuninkaat ja aivan ainutlaatuinen Havel.
Kansakunnan olohuone, Eihän tämä maa minun omani ollut, Rakentajat ja Epäilyksen varjossa ovat kaikki olleet kotimaisia tuotantoja, jotka ansaitsevat ja tulevat saamaan uusintaesityksensä jo ensi syksynä.
Antti Lähde kirjoittaa kolumnissaan ” Me löysimme dokumentin” Aamulehdessä 22.4 että kuiske kotimaisen dokumenttielokuvan uudesta tulemisesta alkoi muutama vuosi sitten nostaen esille ensin Jouko Aaltosen Punkin, Arto Halosen Pyhän kirjan varjon ja John Websterin Katastrofin ainekset.
Lähde kirjoittaa, että vuoden 2009 tarjonta oli vielä aiempaa vuosia oivallisempaa. Hänen mukaansa Jukka Kärkkäisen Kansakunnan olohuone vei katsojat unohtumattomalla tavalla matkalle suomalaisiin olohuoneisiin, Arto Halosen Magneettimies kertoi kiehtovalla tavalla suomirockin suurimmasta mysteeristä ja Oskari Pastilan Täynnä tarmoa oli tragikoominen kuvaus.
Mutta vasta tänä vuonna kotimaiset dokumenttielokuvat ovat menestyneet erinomaisesti myös elokuvateattereissa. DPGC:n ( Dokumenttiprojekti Goes Cinema) Miesten vuoro ja Reindeerspotting ovat jo nyt lyöneet ennätyksiä. ( Ja Miesten vuoro sai ensimmäisellä kv-festarillaan heti palkinnon Nyonissa). Kivasti yleisö on kerännyt myös TV 1:n Auf Wiedersehen Finnland, jonka esitykset lähtivät liikkeelle Pohjoisesta.
Oletettavaa on, että levittäjät uskaltavat nyt Miesten vuoron ja Reindeerspottingin jälkeen satsata aikaisempaa enemmän dokumenttielokuvien levitykseen. Koska oma merkityksensä sillä on koko alan arvostukselle.
