Kesäkirje 5: kansainvälisyydestä
Useamman kuin yhden maan tv-pomot ihmettelevät, miksi ihmeessä dokumentteja tuottavat matkustavat ympäri maailmaa ja mitä ihmeen hyötyä siitä on yhtiölle. Ylessä TV 2 on suhtautunut hyvin suopeasti allekirjoittaneen kieltämättä melkoiseen kansainväliseen aktiivisuuteen. Ehkä siksi, että en ole tällöin ollut luomassa kotimaassa jotain uutta, asioita sotkevaa projektia.
Mutta muuten Ylessä yleensä on kyseenalaistettu mm. kansainvälisten ennakko-ostojen tarve ja merkitys. Ehtihän mm. Teemalle kertyä melkoinen varasto ennakko-ostettuja dokumentteja, joille ei ollutkaan niin helppoa löytää esityspaikkoja.
Kansainvälinen ennakko-ostomekanismi toimii siten, että tuottaja ja ohjaaja esittelee tuotannon varhaisessa vaiheessa ( useimmiten silloin, kun treatment on aika valmis ja elokuvalla on ainakin kunnon traileri, jollei jopa rough cut). Näitä tuotantoja esitellään puhelimitse ( joka on toivotonta, minä kuten muutkin kieltäytyvät pääsääntöisesti keskustelemassa puhelimessa uudesta projektista, jollei esittäjä ole todella tuttu, erinomainen ja luotettava), sähköpostitse ( jolloin ainakin puolet attachmenteista jää avaamatta yksinkertaisesti työpaineen takia) tai erilaisilla rahoitusfoorumeilla, workshopeissa tai koulutusohjelmissa. Tai jossain tapauksissa erikseen sovituissa kansainvälsiissä tapaamisissa ( tämän vuoden aikana puolenkymme ntä tuottajaa on lentänyt Helsinkiin esittelemään projektiaan, vaikka Yleltä saatava raha onkin pieni).
Miksi ennakko-osto on tuottajalle tärkeä?
Tietysti rahan takia. mutta kun kyse on Ylestä summa on yleensä kokonaisbudjettiin verrattuna hyvinkin pieni. Enemmänkin siksi, että jokainen kanava ja osto on tuottajalle erlintärkeä erityisesti projektin liikkeellelähdön hetkellä. Jos jo kaksi kv-kanavaa on luottanut tekijään, miksi ei myös kolmas. Ja näin eritysiesti silloin, jos ensimmäisenä osajana on kanava ja henkilö, jonka arvostelukykyyn luotetaan tai tiedetään minkälaisia tuotantoja ao kanava/henkilö ostaa.
Ja jokaisesta tuotantoon sitoutuneesta tulee samalla myös tuotannon markkinahenkilö ja tuotannon takaaja. ( Muistan kun alkuaikana kollegat sanoivat: se on sitten sinun pääsi penkillä, jos juttu ei toimi).Esimerkiksi Nick Fraser BBC:stä markkinoi erinomaisesti useimpia tuotantoja, joihin on sitoutunut vaikka
moni muut – ja parempi elokuva –jää häneltä mainitsematta.
Edelleen jokainen kanava on tärkeä silloin, kun tuotannolle haetaan Media-rahoitusta EU:sta. Aina Median dead line päivämäärän lähestyessä melkoinen määrä tuottajia lähestyy commissioning editoreita lähes epätoivoisina.
Eräissä tapauksissa myös elokuvasäätiöt ( kuten saksalaiset alueelliset rahastot) edellyttävät riittävää televisiolevitystä ennenkuin ne antavat tukeaa.
Miksi ennakko-osto on televisioyhtiölle tärkeä?
Ennakko-ostossa on aina riskinsä. Pomminvarmakin tuotanto voi epäonnistua. Miksi sitten ei vain odottaisi, kunnes elokuva on valmis ja ostaisi sen sitten?
Koska tällöin koko kansainvälinen yhteistyö dokumenttien rahoittamiseksi ( jota ehdottomasti tarvitaan ) kuolisi pikkuhiljaa pois. Koska tällöin dokumentintekijät, joilla kotimaassa on vain rajoitetut rahavarat ( kuten joissain suhteessa Suomi), eivät pääsisi toteuttamaan elokuviaan ja koko dokumenttimaailma ja dokumenttien lajimaailma kutistuisi.
Koska ennakko-osto tarjoaa jossakin tapauksissa mahdollisuuden osallistua itse elokuvan muotoutumiseen ( erityisesti rough cut vaiheessa).
Koska ennakko-ostolla pääsee kiinni suuriin elokuviin, joiden osto muuten elokuva ja dvd- kerroksen jälkeen pitkittyisi suhteettomasti. ( Man on The Wire esitetiin Dokumenttiprojektissa kolme vuotta valmistumisesta ja kaksi vuotta Oscarin jälkeen, koska jätin sen ennakko-ostamatta).
Ja koska hyvässä lykyssä ennakko-osto on edullisempi kuin valmiin elokuvan hankinta ( yleensä tilanne on päinvastoin, mutta todellisten hittien osalta hinta nousee valmistumisen jälkeen melkoisesti).
Ja siksi, että ilman mukanaoloa eri prosesseissa, joissa eri rahoittajat ja tuottajat ja ohjaajat oppivat todella tuntemaan toisensa ei synny sitä luottamusta jota tarvitaan , jotta suomalainen tuotanto saisi haluamaansa rahoitusta.
Tämä luottamus edellttää usein moninkertaista verkostoa, joka syntyy ohjaajan ja hänen aikaisempien töidensä tuntemuksesta, tuottajan ammattitaitoisuudesta ja keitä päärahoittajat ovat. Jos ohjaaja on tuntematon tai huono, hyvin harva lähtee ennakko-ostoon, Jos tuottaja on kokematon eikä osoita elokuvallista ammattitaitoa päätös on kielteinen, vaikka ohjaaja olisi hyvä. Ja jos päärahoittaja, vastuullinen commissioning editor toteuttaa ohjelmapaikkaa, joka on maineeltaan huono tai jos hän ei omaa elokuvallista ajattelua, on lopputulos jälleen kielteinen.
Ja juuri tällä tietämyksellä ja tuntemisella minimoidaan myös ennakko-ostojen riskejä. Kansainvälisen ennakko-oston tekeminen ei tällöin eroa kovinkaan paljon kotimaisen tuotannon tuotantopäätöksestä.
Molemmat perustuvat toteuttajien tuntemukseen ja perehtymiseen heidän projekteihinsa. Suomessa se voi tapahtua Pasilassa, kansainvälisten tuotantojen osalta se ei riitä.
Mikä lopputulos ?
Maailmassa on televisiokanavia, jotka todella satsaavat dokumentteihin. Yleisradio ei ole sellainen yhtiö.
Dokumenttiprojektin vuosittain kotimaisiin dokumenttielokuviin sijoittama rahasumma ei ole kovin paljon suurempi kuin kahden- kolmen kalleimpaan kategoriaan kuuluvan suomalaisen dokumenttielokuvan kokonaisbudjetti.
Eli, jos Dokumenttiprojekti ja YLE rahoittaisi yksin dokumenttielokuvia ja rahat sijoitettaisiin kaikkein vaativimpiin tuotantoihin Dokumenttiprojektilla olisi kaksi – kolme esitystä vuodessa. Ei enempää eikä kansainvälisiä dokumentteja lainkaan.
Suuri osa suomalaisten dokumenttielokuvien rahoituksesta tulee Elokvuasäätiöstä ja AVEK:sta, mutta viimeisten viiden vuoden aikana Dokumenttiprojektin tukemat suomalaiset dokumentit ovat saaneet yhtä paljon rahaa ulkomailta, mitä Dokumenttiprojekti on sijoittanut suomalaiseen dokumenttiin samana aikana.
