Kesäkirje 3

Onko kyse kapitalismin kirouksesta vai luonnonvalinnasta, mutta jopa luovien dokumenttien alueella tapahtuu sama kuin yritysmaailmassa. Raha ja mahdollisuudet keskittyvät entistä harvempiin käsiin ja alhaalla olevat kärsivät samaan aikaan entistä enemmän.

Vielä kymmenisen vuotta sitten televisio tarjosi rahoitusta uusille ja nuorille dokumentintekijöille eri tavoilla. Yleisesti uskottiin ja nähtiin myös, että tarvitaan määrää laadun synnyttämiseksi. Aina on oleva harmaa massa, josta muutaman kärkituotteet nousevat.

Ja tämähän tuntuu luonnolliselta. Uusia ja nuoria on tuettava, jotta he kehittyisivät. Ilman suurta määrää ei synny prosesseja, jotka tuottavat myös mestarillisia tuotantoja.

Mutta viime vuosina on menty toiseen suuntaan. Uusi Kino on ollut pelastuspaikka monelle nuorelle, kokeilevalle tai kannuksia hankkivalle elokuvantekijälle. Dokumenttiprojektilla oli aikoinaan joka vuosi lyhytdokumenttituotantoprojekti Elokuvataiteen laitoksen kanssa. Kansainvälisesti oli erilaisia projekteja EU-EU:sta lähtien.

Mutta viimeisten vuosien aikana on tietoisesti pyritty synnyttämään – kansainvälisen ja suomalaisen rahan turvin – todellisia merkkituotantoja. Allekirjoitanut on saarnannut jo pitkään, että emme tarvitse harmaita, keskinkertaisia tuotantoja. Kansainvälisillä areenoilla muotoilu on ollut: ” I don´t like good films, I need extra-extraordinary films”.

Ja niinpä myös kansainvälisellä tasolla on nyt aiemaa useampia todella kovia nimiä ( heitä ei ole montaa), jotka tekevät elokuviaan melkoisilla budjeteilla.

Victor Kossakovskyn uuden elokuvan kokonaisbudjetti on 1,5 miljoonaa euroa, kun esim. Wendsday tehtiin suurelta osin Ylen ( Reijo Nikkilä) ja Dokumenttiprojektin turvin. Workings Man Death:n ohjaajan uusi elokuva prostituutisota ympäri maailman budjetti on 2 miljoonaa euroa. Thomas Balmes teki Babies elokuvansa 4 miljoonalla. Alex Gibny, Errlo Morris ja Eugene Jarescki saavat muutamana harvana kasattua
kunnolliset budjetit USA:ssa.

Kyllä, kyllä. Vielä huomattavampia summia on sijoitettu mm. BBC:n ja France 2:n toimesta tosinlaisiin, historiallisiin dokumentteihin, mutta ns., luovan dokumenttielokuvan puolella kehitys on uusi.

Huolestuttava? Osittain, koska se voi syödä uskoa, toivoa ja rakkautta niiltä intohinmoisilta dokumentintekijöiltä, jotka tekevät erinomaista työtä vaikka vain 50 000:lla eurolla.

Osin varmasti on kyse tutoantokulttuurin muutoksesta. Joku on joskus saanut päähänsä, että dokumenttituotanto voisi olla samanlaista toimintaa kuin mikä tahansa tuotantotoiminta. Että dokumenttielokuvilla voi olla isot budjetit, ohjaajilla kunnon palkata, tuottajat eävät asiallista elämää- dokumenttielokuvien tyuotoilla.
Aikoinaan – eli meikäläisen nuoruudessa tai keski-iässä – dokumenttielokuvan tekeminen rinnastui omassa mielessä mihin tahansa taiteelliseen työhän – ryhtyä taiteilijaksi, kirjailijaksi , maailmanrannan maalariksi – tietäen, että rahaa se ei tuo. Mutta että elämä olisi rikasta.