Reaktioita Websterin elokuvaan. Iikka Vehkalahti 19.09.08
Harva elokuva on saanut yhtä paljon mediajulkisuutta kuin Websterin Katastrofin aineksia. Ja ristiriitaisia arvioita, joka on elokuvalle ja sen tavoitteelle onnekasta.
Elokuvan saapuessa elokuvateattereihin sillä on mediajulkisuus, josta moni suurikin fiktioelokuva voisi vain unelmoida. Elokuvan neljännessäkin lehdistönäytöksessä oli lähes 40 katsojaa, kun normaalisti dokumenttielokuvan tekijä on onnellinen, jos yhteen lehdistöesitykseen tulee puolenkymmentä toimittajaa.
Julkisuus vaikuttaa tietysti myös arvioihin. Niitä ei kirjoiteta vain jotta tuettaisiin tärkeää asiaa tai jotta elokuvan olemassaolosta kerrottaisiin. Ne muuttuvat ”todellisiksi”. Ihastukset tai ärtymykset, heikkoudet tai vahvuudet kirjoitetaan ulos.
Elokuvan valmistuminen oli melkoisen monimutkainen, työläs ja oikeaa sävyä ja dramaturgiaa pitkään etsinyt prosessi.Niinpä elokuva valmistui lähes vuoden ”myöhässä”. Ilmastokeskustelu on mennyt aika paljon eteenpäin 3-4 vuodessa.
Elokuvan liikkeellelähtöaikana puhuttiin paljon öljystä, nyt mukaan ovat tulleet mm. ruuan ilmastovaikutukset, asia josta ei välttämättä edes tiedetty muutama vuosi sitten.
Suuri kysymys oli ”todellisen” John Websterin ja ”elokuvan” John Websterin suhde.Eli kuinka lähellä toisiaan nämä kaksi hahmoa ovat, kuinka totuudellinen on elokuvan päähenkilö. Onko hän uskottava ?
(Timo Harakan Rahan jäljillä sarjan suurin perusheikkous löytyi juuri tästä, myös Jennifer FoxinThe Confessions of Flying Women kamppaili leikkauspöydässä pari vuotta saman ongelman kanssa).
No, mm. Demarin Uutispäivän arviointi teki hyvälle tuulelle. Kirjoittaja oli hyväksynyt täysillä ja ärsyyntyneenä ”perhettään piinaavan elokuvantekijän” joka ”vaanii” vaimoaan. Eli elokuvan perusratkaisu, jossa päähenkilö ei ole suinkaan mallikansalainen kaiken osaava ja tietävä, hienoja ratkaisuja tekevä sankari, vaan hyvään pyrkiessään virheitä tekevä ihminen, toimii.
Demari ei ole suinkaan ainoa, joka on ärsyyntynyt Websteriin. Ja kun toisaalla ovat elokuvaan ja Websteriin rakastuneet , tilanne on hedelmällinen. Mielenkiintoa ja ristiriitoja herättävä dokumenttielokuva voi kerätä myös katsojia teattereihin
Ylen johdossa on oltu huolestuneita siitä, osaavatko katsojat kiinnittää dokumentin TV 2:een ja Dokumenttiprojektiin vai jääkö televisioesitys aikoinaan ihmisten mielessä ”uusinnassa” vaikka koko leffaa ei olisi syntynyt ilman Yleä. Huolissaaan siksi, että edes Ylen omissa ohjelmissa, (toisin
mitä Maikkari ja Nelonen olisivat tehneet) ei ole välttämättä kerrottu tuotannon kuuluvan Dokumenttiprojektin ohjelmistoon.
Hupaisaa onkin, että kymmenien positiivisten tai ylistävien juttujen ja arvioiden keskuudessa on Ylen kulttuuripuolen arviointi kaikkein kielteisin. Siinä päähenkilö Webster ”pilaa” oman elokuvansa. Mutta toisaalta tämähän kertoo Ylen lahjomattomuudesta ja ei-kaupallisuudesta.
Kuuntele Websterin haastattelu:
http://www.yle.fi/java/areena/dispatcher/1495082.asx?bitrate=1
