UUDEN SUKUPOLVEN DOKUMENTTI

Hirveä otsikko blogille, mutta asia onkin niin vakava. Olen pari viikkoa ajatellut ja analysoinut kysymystä siitä, miten paljon dokumentäärinen ilmaisu on todella muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana?
Ja miksi alle 45-vuotiaat eivät katso Yleisradion dokumenttiohjelmia –poikkeuksia lukuunottamatta. Millainen on uuden sukupolven dokumenttielokuva?

Kaikki lähti liikkeelle siitä, että Ilkka Saari lähetti minulle tiedoksi Erik Bäckmanin tekemän listan siitä, millaisia dokumentteja eri ikäryhmissä katsotaan. Ja niillä listoilla eivät Ykkösdokumentti ja Dokumenttiprojekti alle 29-vuotiaiden keskuudessa juhli.

Tämänjälkeen kävin läpi jokaisen viime vuoden Ykkösdokumentin ja Dokumenttiprojektin ohjelma etsien, kuinka moni niistä oli tavoittanut alle 45-vuotiaiden keskuudessa edes 10 %:n markkinaosuuden.( Eli kuinka moni dokkari oli kiinnittänyt edes joka kymmenennen televisiota katselleen alle 45-vuotiaan katsomaan itseään).

Tulos oli murhaava.

Ok lievennetään vähän. Kyllä Dprojektilla oli myös elokuvia, jotka saavuttivat nuorisoa. Kyllä pakkolasku Hudson-jokeen keräsi Ykkösdokumentilla paljon nuoria,. Kyllä aivan oikein: Docpointin lähes 30 000 katsojan keski-ikä on 25 vuotta? Joo aivan oikein- Erik Bäckmania lainaten – nuoret kasovat dokkarit toiselta julkaisualustalta, Areenassa dokumentit keräävät hyvin katsojia. Kyllä määrätyt tiededokumentit löytävt nuorempaa katsojakuntaa jne.. jne..

Mutta. Silti vakavan tarkastelun paikka.

Ja enemmän mietiessäni: kysymys ei ole vain iästä, vaan siitä että aika ( digitaaliset viestinnän, lisääntynyt tarjonta, informaatiolähteiden räjähdysmäinen kasvu, ehdottomien totuuksien hälventyminen, jokaisen omakohtainen kuvaaminen – kännykkä, kamerat – jne....) on muuttanut sitä, miten luemme dokumentäärisiä tuotantoja.

Ja kun olen yrittänyt löytää jotain ratkaisuja niin työkaluna olen jakanut tuotannot: sekä Dprojektin että Ykkösdokumentit seuraavasti:

Dokumentin luonne:

KONVENTIONAALINEN DOKUMENTTI  ver "UUDEN SUKUPOLVEN DOKUMENTTI"

Ennustettava ( katsomatta dokumenttia
tietää, mitä se tulee sanomaan ja kertomaan) . 

Uteliaisuutta herättävä, uuden asian kertova, avaava

Asialähtöinen ( dramaturgialtaan temaattinen,
informaatiota antava, sanallinen)
Tarinankerronnallinen ( dramturgialtaan emotionaalisen jännitteeseen perustuva)

Staattinen ( paikalleen pysähtyneen, hitaan
oloinen)
Virtaava, energinen ( etenpäin menevä)

Sanoman sisältävä ( maailmanparantaminen,
tekijän viestin lähettäminen)
Kysyvä, katsojalle johtopäätökset jättävä,tarinan kertova

Asiallinen ( objektiivinen, tasapuolinen)

Emotionaalinen ( kantaa ottava, henkilökohtainen)

Hyväksyttävä

Arvo-ongelmallinen

Nostalginen( katsojan muistoihin sitoutuva,
niitä herättävä)
Uutta tietoa, uutta maailmaa avaava ( ei ristiriidassa vasempaan puoleen välttämättä)

Asialähtöinen ( suuresta, yhteiskunnallisesta
asiasta liikkeelle lähtevä, henkilöt valikoituvat
asian kertomisen kautta

Pienilähtöinen ( dokumentti lähtee liikkeelle pienestä kertoessaan suurestakin asiasta)

Yleinen ( yhteiskunnallinen, poliittinen,
kantaa ottava)
Yksilöllinen ( omaan henkilökohtaiseen elämään liittyvä, ei sulje pois
välttämättä yhteiskunnallisuutta)

Kameratyöskentely näyttää (on ulkopuolinen
eikä tulkitse, neutraalia)
Kameratyöskentely kameran edessä tapahtuvaa
toimintaa seuraava tai toisen todellisuuden
kertomiseen pyrkivää.

Sanallinen ( informaatioon uskova)
Kuvallinen ( tarinaan tai emotioon tähtäävä)

Päähenkilö julkinen ( esittää itseään)
Päähenkilö yksityinen ( läsnä oleva, julkisesta
roolista pidemmälle menevä

Voice over informatiivinen, esittävä
Voice over  henkilökohtainen, läsnä oleva,
tarinaaa rakentava

Eheä ( yhtenäiseen kokonaisuuteen pyrkivä) 
Vapaa ( eri metodeja käyttävä, rakoja jättävä)

Selvästi ikäryhmästä lähtevät:

Päähenkilöt keski-ikäisiä tai vanhempia.
Päähenkilöt nuoria.

Dokumentin aihe iäkäs ( alzheimer,syöpä,
eläkepolitiikka liukuen rahapolitiikkaan, poliittiseen
päätöksentekoon jne.. turvallinen, oman
maailmankatsomuksen mukainen) 
 Dokumentin aihe nuoruuteen liittyvä (seksuaalisuus, lapsen hankinta,ulkonäkö,riskien ottaminen, maailman etsiminen,
maailmankuvan muodostuminen)

Tätähän voisi tietysti jatkaa, mutta ainakin minulle on ollut hyvin terveellistä katsoa eri tuotantoja tällaisen työkalun kautta ( ja jota voi soveltaa myös muihin kuin perinteisiin dokumentteihin).

Se on auttanut pääsemään myös irti yhdestä pahasta klisheestä:

"nuorten tavoittamiseksi ohjelmat täytyy leikata mahdollisimman nopeiksi ja rytmisesti kiihkeiksi."

Kyllä, mutta vain tapauksissa, jossa kysymys on informaation välittämisestä. Sellaisen tuotannon osalta todellakin on osattava ja pysyttävä käyttämään kaikkia eri välienitä ja tekemään käänteistä ja kurveja, jotta katsoja pysyy mukana ( Riot On ! 2700 skarvia 75 minuutissa).

Mutta kun liikutaan emotionaalisen jännitteen ja tarinankerronnan alueella ei vahvaa emotionaalista jännitettä saa katkaista väkivaltaisella leikkauksella.