IDFA JA ELOKUVAT. Iikka Vehkalahti 27.11.08
IDFA on maailman suurin dokumenttielokuvafestivaali. Ja jälleen Amsterdamissa oli monta dokumenttia, jotka tullaan näkemään Ylessä. Kuten todella hieno Burma-VJ.
Keskiviikkoiltana IDFAn hallitukselle annettiin raportti, että festivaalin vielä jatkuessa neljä päivääoli IDFA jo lyönyt aiemman kassaennätyksen. 650 000 euroa. Käytännössä tilanne ennakoi noin 160 000 lipun myyntiä 10 päivän aikana.
Ei ihme, että eräs yleisimmistä valituksista Amsterdamissa oli. ” en saanut lippuja”.
IDFAan tullaan etsimään elokuvia muille festivaaleilla ja ostamaan dokumentteja esitettäväksi televisiossa.Niinpä Yleltä Amsterdamissa oli mukana myös kv-hankinnan Arto Hyvönen, jonka tehtävänä oli vain katsella ja ostaa dokumentteja eri ohjelmapaikoille (mm. Ulkolinja ja Ykkösdokumentti).
Dokumenttiprojektin osalta ostoista ( ja Foorumin ympärillä ennakko-ostoista) vastasin minä eli etsin Dokumenttiprojektiin poikkeuksellisia, poliittis-sosiaalisia dokumenttiElokuvia.
Miten? No, monta olin jo nähnyt mm. Euroopan Elokuva Akatemian palkintoprosessissa.Montaa oli joku ystävistä ( IDFAn johtaja Ally Derks, Participant Productionin Diane Wayerman, Films Transitin Jan Trofenkamp, Fortissimon Cagtherine Le Clef, Jacob Hoegel,Cristoph Jörg, Nick Fraser etc..) suositellut. Ja monen nimi tarttui korvaan keskusteluissa.
Niinpä Foorumin ja tapaamisten lomassa katsoin tai tsekkasin pääkilpailusarjan ( Joris Ivens) vahvimmat tuotannot: Yodok, The Way To School, Hair India, Necrobusinessissa Yle ( Erkki Astala) oli jo mukana, Festivaalin yksi suurista hiteistä ja kiihkeän keskustleun kohteista Enjoy The Poverty oli Sari Volasen ennakko-osto ja Burma- VJ:n kin osalta katalogiin oli merkitty Yle ennakko-ostajaksi.
Mutta kun kaiut jo Kööpenhaminasta olivat kertoneet ( kts mm. www.filmkommentaren.dk) että Burma – VJ on poikkeuksellinen elokuva, pakkohan se oli katsoa.
Ja se on poikkeuksellinen. Nuorten vastarinnassa olevien salaa kuvaamat videot ( keskiössä Burman mellakat) oli nidottu yhteen erinomaisesti käsikirjoitetulla ”VJ”:n ”oman” äänen kertomuksella, leikkauksen kuljettaessa tarinaa erinomaisesti eteenpäin.
Ja lopputeksteissä ei ollutkaan Ylen nimeä. Yle ei ollutkaan mukana.
Juuri Dokumenttiprojektiin sopiva, vahva, elokuvallinen ja tärkeä dokumentti. Niinpä viesti e-maililla dokumenttia myyvälle First Hand Filmsille ja sms tanskalaistuottajalle ja elokuva oli hankittu.
Ja kun Doc Pointin taiteellinen johtaja Erkko Lyytinen oli yhtä innoissaan elokuvasta, kuvio oli valmis. Vielä kun Journalistiliitto ( Juha Rekola) lähtee mukaan Docpointin esityksestä tulee tapaus, joka pohjustaa kiinnostusta elokuvaan myös Dokumenttiprojektissa.
Muut hankinnat. Viiden vakavasti ehdolla olevan dokumentin dvd:t laukussa kun olen lentämässä tätä kirjoittaessa Suomeen.
