SUNDANCE,TITAANIT,ISOJEN JOKIEN MIES JA YES MEN. Iikka Vehkalahti ja Tue Steen Müller. 17.-19.01.09
Sundance on eräs maailman merkittävimmistä elokuvafestivaaleista, jossa dokumenttien rooli on tullut koko ajan tärkeämmäksi. Tue Steen Müller ja Iikka Vehkalahti kirjoittavat vuodesta 2009 ja useasta siellä nähdystä dokumentista.
SUNDANCE Tue Steen Müller 17.01.09
Samaan aikaan DocPointin kanssa pyörii Rober Redfordin perustama Sundance festivaali USA:ssa. Yhtä tärkeämmäksi myös dokumenteille tulleen festivaalin ohjelmistossa on Suomesta vain Eija-Liisa Ahtilan Where is Where. Mutta ohjelmistossa on myös dokumentti joka muistuttaa paljon John Websterin Katastrofin aineksia.
Websterin sukulaisleokuvassa kirjailija Colin Beaven ja hänen Business Weekiin kirjoittava vaimonsa päättävät elää vuoden mahdollisimman pienellä vaikutuksella ympäristöön. Siitä Laura Gabbertin ja Justin Scheinin ohjaaman dokumentin nimi on No Impact Man.
Tue puolestaan on lainannut Rebert Redfordia omassa blogissaan( www.filmkommentaren.dk):.
The film festival for independent film, running in Park City, Utah, goes on until January 25. The website tells it all – films, panel discussions, and the documentary sections are growing in strength, as is the Sundance Institute with its support mechanisms and training programmes.
Robert Redford, the founder of it all, with a personal note, a clip from the interview on the website:
A lot of what Sundance is today has to do with my early impressions as a kid. I grew up in a working class neighborhood in Los Angeles and our main entertainment was going to the movie theatre on Saturday night. I remember being impressed by the Pathe newsreels, which were really an early form of documentaries. They brought you information, including images of the Second World War that was going on, and if you had relatives in the war there was a personal connection that probably hooked me. There was also something about the grainy sense of reality that really stood out against the feature presentations of narrative films and animation. So the early genesis of this goes back to being very impressed with those newsreels.
sundance.org
TITAANIT SUNDANCESSA. Iikka Vehkalahti 18.09.09
En pidä nyrkkeilystä, mutta Joe Frazierin ja Muhammed Alin kolmas ottelu dokumenttielokuvassa Thriller in Manila ylettyy ulottuu väkivallan toiselle puolelle, vaikka kyse oli lähes elämästä ja kuolemasta.( Omalla tavallaan yhtä hullu on Big River Man, jossa ylilihava, liian paljon ryyppäävä
slovenialainen Martin Strel ui lähes mielipuolisesti yli 5000 kilometriä alas Amazon jokea.)
Sundance- festivaalin ohjelmistossa on jälleen vahva valikoima kansainvälisiä dokumenttielokuvia ( kuten DocPointin päätöselokuva Burma VJ).
Channel Fourin ( UK) tuottama ja John Dowerin ohjaama Thriller in Manila on taidollisesti erinomaisesti tehty tarina Joe Frazierin ja Muhammed Alin kolmesta nyrkkeilyn maailmanmestaruusottelusta.
Dokumentti ei yritäkään etsiä mitään, se kertoo maailman ehkä legendaarisimmasta nyrkkeilyn kaksintaistelusta selkeästi Joe Frazierin näkökulmasta, koska sitä ei ole kerrottu.
Dokumentti sivuuttaa yksityiskohtia, se tietoisesti rakentaa kahden suuren nyrkkeilijän välistä jännitettä ja vihaa. Se toistaa (mainoskatkoja ennakoidenko) peruskonfliktia uudestaan ja uudestaan.
Joe Frazier tuki Muhammed Alia , kun Ali kieltäytyi Vietnamista ja menetti maailmanmestaruutensa vuosiksi. Saatuaan lisenssin takaisin Alista ja Frazierista tuli vihamiehiä. Ali leimasi köyhistä oloista lähteneen Frazierin valkoisia palvelevaksi Uncle Tomiksi, rumaksi, tyhmäksi ja viime vaiheessa Manilan Gorillaksi.
Yksinkertaistaessaan konfliktin, sivuuttaessaan monia asioita lähes sivulauseilla ja ylidramatisoidessaan niin musiikilla kuin leikkauksellakin koko tarinaa dokumentti menettää osan totuudellisuudestaan, mutta sen antaa anteeksi Manilan ottelun takia. Kolmas ottelu Frazierin ja Alin välillä rakennetaan niin hyvin, vahvasti ja emotionaalisesti ( paljolti nyrkkeilysalinsa nuhruisessa takahuoneessa unohdettuna elävän Frazierin näkökulmasta) että itse ottelun tapahtuessa yhteenotto menee nyrkkeilyn ulkopuolelle.
Kaksi nyrkkeilyhistorian suurta iskevät toisiaan erästä toiseen niin armottomasti, niin julmasti, niin uskomattomasti että täysin hyväksyy sen, että vain tahdonvoima pitää näitä kahta miestä pystyssä neljätoista erää.
Kuka tahansa muu nyrkkeilijä olisi pudonnut monta kertaa niin Alin kuin Frazierin iskuista, Frazieron menettämässä näkönsä ainoan kunnollisen silmän, oikean, muurautuessa umpeen. Kamppailu kasvaa otteluksi elämästä ja kuolemasta.
Minulle action elokuvat ovat usein pitkästyttäviä loputtomien tappelukohtausten ja autolla kaahaamisen takia. En pidä Tarantinon elokuvista niiden väkivaltaisuuksien takia, en ymmärtänyt
King Of Scotlandiakaan samasta syystä.
Thriller in Manilassa lyödään miestä oikeasti, lujempaa, kovempaa ja useammin kuin toimintaelokuvissa mutta se historialliseksi tapahtumaksi, joka selittää niin monta taistelua ja kamppailua, joissa miehet ovat olleet valmiita uhraamaan elämänsä saavuttaakseen voiton.
ISOJEN JOKIEN MIES. Iikka Vehkalahti 18.09.09
Maailma on täynnä uskomattomia tarinoita ja niitä ei kerro vain Werner Herzog.Sundancessa esitettävä Big River Man on hullu, uskomaton ja hyvin taitavasti tehty dokumentti miehestä, joka juo olutta ja viskiä, on ylilihava ja ui jokia – pelastaakseen ne.
Martin Strel on ylilihava, ryyppäävä slovenialainen, joka ui maailman suurimpia jokia ylhäältä alas. Yksinkertainen selitys: pelastaakseen ne ja maailman saastumiselta, luonnon tuhoamiselta jne…
Ahaa, selkeä propagandaelokuvako ? Ei vaan kummallinen 66 päivän matkakertomus uinnista Amazonin yläjuoksulta alas, yli 5000 kilometriä. Miehestä, joka uinnin aikana ajautuu yhä kauemmas ja kauemmas normaaliudesta omiin hallusinaatioihinsa. Pojasta, joka on isän manageri, haastattelujen antaja ja elokuvan kertoja (suurelti ohjaajan käsikirjoituksen mukaan) eikä välttämättä vain sympaattinen henkilö.
Musiikki pauhaa lähes läpi elokuvan pateettisena, Amazon virtaa loppumattomasti. Martinista tulee elefanttimies hänen suojellessaan kasvojaan valkoisella lakananaamiolla. Navigoinnista huolehtiva supermarketissa muulloin työskentelevä pokerinpelaaja ajautuu myös kohti toista todellisuutta nähden auringossa taivaan ja kaupungissa helvetin.
Ja elokuvan aikana nauretaan paljon.
Elokuvan totuudellisuus? Ehkä samaa astettaen kuin Hupert Sauperin Darwins Nightmare-dokumentissa., mutta pääasia on että jotenkin ihmisen ja luonnon yhteys, Amazonin olemus,elämän eläminen ja kokeminen välittyvät vahvasti katsojalle.
Harvinainen ja odottamaton elokuvakokemus.
YES MEN PELASTAA MAAILMAN. Iikka Vehkalahti 19.09.09
Kuvitellaanpa, että eräänä aamuna jokainen helsinkiläinen saisi käteensä Helsingin Sanomat, joka olisi täynnä hyviä uutisia: sota Irakissa loppunut, suomalaiset metsäyhtiöt investoivat jättisummia ilmastomuutokseen, hallitus tehnyt suurpaketin vähävaraisille ja yksinhuoltajille, televisiokanavaat poistavat valtaosan väkivaltaohjelmistaan jne.. jne..
Yes Men tekivät sen USA:ssa. He julkaisivat erikoispainoksen New York Times lehdestä Obaman valinnan jälkeen. Lehti oli päivätty kesään 2009 ja se sisälsi kaikkia niitä uutisia, joista tavalliset amerikkalaiset unelmoivat ja 100 000 kappaletta unelmalehteä jaettiin new yorkilaisille.
Yes Manien ajatuksena oli, me pidämme näitä uutisia unelmina, miksemme nyt tee niitä todelliseksi.
The Yes Men Fix the World oli maailman ensi-illassa Sundancessa ( avaten myöhemmin Berliinissä Panoraama esitykset) ja lähes täpötäysi Sali nauroi, taputti ja hurrasi miehille, jotka tempauksillaan kyseenalaistavat milton friedmanilaisen ahneuden ja koko vapaan kapitalismin perustan.
Paljon paremmin tehtynä kuin edellinen Yes Men dokumentti ( jossa he Suomessa paljastivat ihanentyöläisen kultaisen asun, johon kuului kauko-ohjattava jättimäinen penis,koko esityksen mennessä täydestä yleisöön ja jopa lehdistöön…) käy lävitse useita perusliikemieheksi pukeutuvien aktivistien tempauksia.
Dokumentti alkaa kuuluisimmalla, BBC World Service lähettää 300 miljoonalle katsojalle jättiyhtiö how:n edustajan haastattelun. Oman nettisivustonsa kautta haastateltavaksi kutsuttu Yes Man kertoo, että Dow, ostettuaan Bhopalin katastrofin aiheuttaneen Union Carbdien, aikoo maksaa vihdoinkin kahdenkymmenen vuoden kuluttua katastrofista jättikorvaukset kaasuvuodon sadalletuhannelle uhrille.
Uutinen leivää ympäri maailmaa ja Dow menettää osakkeidensa arvosta 27 minuutissa yli 2 miljardia dollaria ( koska kuka osakkeenomistaja haluaa rahojensa käytettävän joillekin intialaisille, sellainen investointi ei tuo voittoa). Lähes välittömästi puolueeton kansainvälinen media, tempun paljastuttua ,hyökkää se Yes Menin kimppuun syyttäen heitä ”katteettoman toivon antamisesta Bhopalin uhreille.”
Niinpä Andy Bichlbaum ja Mike Bonnano matkustavat Bhopaliin, jossa Dow ei ole edes siivonnuttehtaan ympäristöä ja ihmiset antavat täyden tukensa Yes Meneille.
Bhopalista Yes Men liikkkuvat Bhopalista New Orleansiin ja parhaimmillaan esittäessään kaiken hyväksyville liikemies yleisöilleen mitä älyttömämpiä, mutta voittoa tuottavia, ajatuksia katsoja nauraessaan näille suurkapitalistien pikkuapureille, oivaltaa että itse kuuluu heidän joukkoonsa
