Mitä ne siellä televisiossa tekee?
.Huhtikuu on kuukausista julmin, sanotaan. Tuskinpa, koska kevät lähestyy. Mutta silti. Otetaanpa viime perjantai, jolloin jäi taas kirjoittamatta dokblogiin ajateltu juttuMikko Niskasesta, Peter von Baghista ja maaseutu-Suomen kaaresta sodasta aina 1980-luvulle.
Koska perjantaina oli myös katsottava Maiju Asikaisen Yritä Ees- dokumentin viimeinen versio, jossa edelleen voice over tai paremminkin sanottuna henkilökohtainen kertojan ääni ei ole paikallaan. Ja käydä Tampereella, jossa edessä oli kolme haastattelua Dokumenttiprojektin tulevan ohjelmiston ohjaajien kanssa.
Tapani Itäranta on ohjannut vahvan dokumentin Oskari Tokoista ja sitä ohjatessa elämys oli löytää USAsta Leadsvillesta Finntown niminen paikka, jossa oli vielä yhden rakennuksen rauniosta ( tietysti saunan).
Katariina Lilliqvistin elokuva arkaaisten romaanilaulujen taitajasta Hilja Grönforsista tulee jäämään historiaan. Aivan outo yhteensattuma oli, että Katariina oli nähnyt Hiljan esiintyvän ensimmäisen kerran Orimattilan Mallusjoen seurojentalolla. Paikassa, jossa minä olen viettänyt kymmeniä talvi-iltoja pelaamalla pöytätennistä ja koronaa.
Oskari Pastila puolestaan kiteytti hyvin Täynnä Tarmoa dokumentin ( ensi-illassa teattereissa 1.5) rasismi-kysymyksen. Ei elokuvaa tee rasistiseksi, jos se näyttää miten ihmiset todellisuudessa käyttäytyvät.
Haastattelujen välillä Dokumenttiprojektin ohjelmistoon piti kirjoittaa lyhyet kuvaukset kesän viimeisten dokumenttien ( mm. Antti Tuomikosken Melko kallista paskaa) sisällöstä sekä kirjoittaa tällä erinomaisella Mallusjoen-englannilla kuusiosaisen anti-aparhteid liikkeen toimintaa käsittelevän sarjan jokaisen osuuden kuvaukset siten, että niissä ei haisisi tomu ja mennyt aika.
Samaan vieraalla kielellä työskentelyyn liittyi yritys vihdoinkin päättää Sunny Side of Docin 20-vuotisesta taivalta käsittelevään kirjaan tuleva artikkeli henkilökohtaisista muistoista ja aikojen muuttumisesta.
Sunny Side of Docc- tapahtumaan liittyivät myös ne innostavat keskustelut Joonas Bärghellin ja Suomen Pariisin suurlähetystön Christian Sundgrenin kanssa mahdollisuudesta tuoda vajaan 40 varttuneen miehen kuoro Sunny Side of Dociin vahvistamaan Yleisradion ja suomalaisten paikallaoloa tapahtuman juhlavuonna. Väliin mahtuikin lyhyt keskustelu Ylen Minna Paavilaisen kanssa koko Ylen tiedotusstrategiasta LaRochellessa.
Välillä käytiin lävitse apulaistuottajien Tarja Forsmanin ja Marianne Näsinlinnan kanssa keskeneräisiä asioita, kuten sopimuksia, vastauksia tiedusteluihin, kutsulistoja ensi-iltaan jne.. jne.. sekä Dokumenttiprojektin harjoittelijoidien Juhan ja Annan kanssa
Hyvää tuulta perjantaina ei tuhonnut edes tieto siitä, että AVEK ei ollut myöntänyt ( tarkemmin ajatellen ihan perustellusti) digidemotukea kehittää Lönnrotin nettialustasta modifoitavaa modulia, jota mm. Arten CutUp tuotanto oli kiinnostunut kokeilemaan, jos.. ja josta on tarkoitus tehdä myös Kolmas ulottuvuus sarjan nettidomain perusta.
Vielä perjantaina ehti lukea Jussi Jormanaisen lähettämän dokumentti-idean ja kommentoida sitä. Sonja Lindenin tuottama dokumenttitreatment jäi sen sijaan kommentoimatta, vaikka siihen parikin kertaa ehti perehtyä. Näin lähinnä siksi, että sopimusdraft projektista Dokumenttiprojekti Goes Cinema vaati edelleen työstämistä ja Antti Valta odotti kommenttia tekemästään Lönnrot2017projektin logosta, joka mukaili Dokumenttiprpojektin omaa logoa.
Eipä ihme, että kiireen vilkkaa Tohlopista junaan ehtiessä jäi kannettava Tohlopin työpöydälle, jolloin ei tarvinnutkaan Helsingin junassa yrittää käsitellä päivän loppuja ja lukemattomia ( molemmissa merkityksissä) sähköposteja.
Eli sellaista se Dokumenttiprojektin tuottajan työ on.
