Seikkailuja dokumenttielokuvien ja oppimateriaalien maassa. Antti Haase 27.11.08
Jos mulla ois valta –dokumenttielokuvan pääkuvausjakson päätyttyä helmikuussa istahdin elokuvassa esiintyvän Kallaan koulun 6. luokan opettajan Marko Nampajärven kanssa Hotelli Kemijärven ravintolaan purkamaan kokemuksia kuvauksista ja sopimaan jatkosta.
(Puolivuotta myöhemmin jouduin samassa tilassa esittämään Rekkamies –biisin karaokessa elokuvan ensi-illan jatkoilla katalan tuotantoryhmän salaa valitsemana). Keskustelumme edetessä Marko ehdotti oppimateriaalin työstämistä tekeillä olevan dokumenttielokuvan tueksi. Marko on loistava opettaja, joka haluaa jatkuvasti kehittyä opettajana kokeilemalla uudenlaisia opetusmenetelmiä.
Oppilaitoksena Kallaan koulu toimi mielestäni poikkeuksellisen rohkeasti kanavoimalla koululaisten pelot ja toiveet tehtaan lakkauttamisuhasta kansalaisvaikuttamisprojektiksi. Teen itsekin jonkin verran elokuva-alan opetustöitä, joten innostuin Markon ehdotuksesta. Totesimme yhdessä, että suomalaisten koululaisten voisi olla helppo samaistua Kallaan koulun oppilaiden tilanteeseen, kun vieruskaveria uhkaa muutto toisella paikkakunnalle. Lupasin Markolle selvittää oppimateriaalin toteutusmahdollisuuksia.
Elokuvan tuotantopäällikön Heidin Puikon kanssa luonnostelimme oppimateriaalin rakenteeksi junamatkan Helsinkiin. Elokuvan lisäksi oppimateriaalissa hyödynnettäisiin Kallaan koulun oppilaiden työstämiä aineita, banderolleja, valokuvia, sarjakuvia, piirustuksia jne. Marko piti luonnosta hyvänä ja ehdotti, että toteuttaisimme myös itse oppimateriaalin tekemisen yhdessä Kallaan koulun oppilaiden kanssa. Näin Helsingin matka oppilaille jatkuisi ja syvenisi entisestään oppimisprosessina.
Ryhdyimme Heidin kanssa selvittämään minkälaisia mahdollisuuksia Suomessa on rahoittaa dokumenttielokuvien oppimateriaalien tuotantoa. AVEK:sta meidät ohjattiin Opetusministeriöön, jonne Ylen tuottaja Iikka Vehkalahti antoi pari kontaktia. Pian selvisi, ettei Opetusministeriöstä löytynyt oikein sopivaa hanketta / rahoitusmuotoa. Tarjosimme suunnitelmaamme Yleisradion Oppiminen ja Tiede -osastolle, jossa se herättikin alustavaa kiinnostusta. Yleisradion taholla homma tyssäsi kuitenkin siihen, että heillä oli omana tuotantonaan juuri tekeillä vastaavia teemoja käsittelevä Vallan kahvassa -sarja. Ihmettelin hiukan itsekseni, miksei Yleisradio kytke oppimateriaalituotantoaan enemmän myös rahoittamiinsa elokuvatuotantoihin ja -ohjelmiin jo ennakkotuotantovaiheesta lähtien. Tämän jälkeen nostimme oppimateriaaliprojektimme hyllylle itse elokuvan tuotantokiireiden vuoksi.
Toissaviikolla sain ”ystävyyspyynnön” Facebook:ssa AFTRS:n dokkariohjaajalinjan kurssikaveriltani Anne Delaney:ltä. Annelta on juuri ilmestymässä uusi dokumenttielokuva A Well-Founded Fear (http://www.novemberfilms.com.au/films/a-well-founded-fear/), joka kertoo koskettavan tarinan John Howardin -hallituksen käännyttämien pakolaisten kohtaloista. Elokuvan nettisivuilta löysin hienon oppimateriaalin, jonka oli toteuttanut ATOM (Australian Teachers of Media). Kateellisena luin ATOM:n verkkosivuilta australialaisesta käytännöstä oppimateriaalien toteutuksessa.
Australian valtion elokuvatukirahoja jakava FFC (Film Finance Corporation Australia) tukee oppimateriaalien (study guides) tekemistä, koska se auttaa elokuvantekijöitä markkinoimaan elokuvaansa oppilaitoksiin ja saamaan sitä kautta lisätuloja. Mediakasvatusjärjestö (ATOM), elokuvien julkinen rahoittaja (FFC) ja elokuvien tekijänoikeusjärjestö (Screenright) tekevät kuviossa yhteistyötä. Screenrights kerää oppilaitoksilta rahat elokuvien tallentamisesta televisiosta ja rahat tilitetään elokuvan tekijöille. Screenrights:n mukaan joissakin tapauksissa tekijöiden royaltit elokuvasta ovat nousseet 35 % oppimateriaalin ansiosta.
Itse oppimateriaalin tuotanto toimii seuraavasti. Kaikista FFC:n rahoittamista dokumenttielokuvista lähetään 3 DVD kopiota ATOM:n pedagogiselle asiantuntijaryhmälle, joka tuntee eri oppilaitosasteiden opetus-suunnitelmat läpikotaisin. Asiantuntijaryhmä arvioi voiko elokuvan linkittää osaksi opetus-suunnitelmia ja suosittelee mitkä oppilaitostasot ja oppiaineet olisivat sopivia juuri kyseiselle elokuvalle. Myönteiseen arvion jälkeen ATOM kokoaa oppimateriaalin tekijäryhmän, jonka omakustannehinta yhdelle elokuvalle on noin 1000e. Oppimateriaalit ovat näyttäviä ja laajoja PDF-tiedostoja, jotka julkaistaan ATOM:n verkkosivuilla osana oppimateriaalien hakukonetta.
Viime viikolla huomasin, että olin ehkä lähtenyt merta edemmäksi kalaan. Törmäsin netissä Docpointin DOKKINOon ja Koulukino ry:n, jotka tekevät hienoa työtä oppimateriaalien ja elokuvakasvatuksen parissa Suomessa. Docpointin DOKKINOssa on työstetty opetusmateriaalia lapsille ja nuorille tehdyistä (ilmeisesti ulkomaisista) dokumenttielokuvista, jotka esitetään elokuvateattereissa osana DOKKINO-esityksiä eri paikkakunnilla. Koulukino puolestaan tuottaa elokuvista oppimateriaalia koulujen ja päivähoidon mediakasvatuksen tueksi. Koulukinon verkkosivuilta löysin noin kymmenen uuden suomalaisen dokumenttielokuvan oppimateriaalit. Soitin Koulukinoon ja kuulin, että he tekevät oppimateriaaleja lähinnä elokuvateatterilevitykseen tarkoitetuista elokuvista (ehtona 35 mm kopio ja levittäjä valmiina). Yhden oppimateriaalin tuottamisen kokonaishinta on noin 1500e. Koulukinosta kerrottiin, että sattumoisin juuri viime viikolla on aloitettu neuvottelut Koulukinon toiminnan integroimisesta osaksi Suomen elokuvasäätiön toimintaa, mahdollisesti vuoden 2010 alusta lähtien.
Tämä tarina siis jatkoa varten tiedoksi muillekin Suomen oppimateriaali-skenestä pihalla oleville dokumentaristeille, jotka kaavailevat oppimateriaalien tekoa elokuvansa tueksi. Jos joku tietää muitakin dokumenttielokuvien oppimateriaaleja suoltavia tahoja Suomessa, niin kertokaa minullekin! Uskon edelleen vahvasti, että saamme vielä väsättyä oppimateriaalin Jos mulla ois valta –elokuvaan jotakin kautta.
Ehdotus:
Suomessa tuotetaan vuosittain noin 30 AVEK:n ja/tai SES:n tukemaa ns. luovaa dokumenttielokuvaa. Mielestäni tavoitteena tulisi olla, että vähintäänkin kaikista näistä tehtäisiin oppimateriaali tuotantoihin sisäänrakennettuna -prosessina yhteisen formaatin pohjalta. Näin saisimme lisää kaivattuja yleisöjä dokumenttielokuville ja kasvattaisimme tulevia kansalaisia dokumenttielokuvien katsojiksi. Ilman oppimateriaalia dokumenttielokuvan integroiminen opetukseen on riviopettajalle haasteellista. Oppimateriaali olisi siis yksi osa esim. AVEK:lle ja/tai SES:lle loppuselvityksen yhteydessä toimitettavaa aineistoa, joka sitten liitettäisiin osaksi elokuvan esittelyä ja hakukonetta esim. SES:n verkkosivuilla.
Oppimateriaali tulisi tehdä kaikista dokumenttielokuvista levityskanavasta ja esitysformaatista riippumatta. Vuosittainen 30 dokumenttielokuvan oppimateriaalien tuotantokustannus olisi Suomen hinnoilla noin 45 000e. Voisimme saman tien tehdä kerralla kuntoon suomalaisen dokumenttielokuvan kultakauden oppimateriaaleista esim. valikoiden puolet viimeisen 10 vuoden ajalta hintaan 225 000e. (Tämän työn rahoittamisesta voisi vielä tarvittaessa tehdä esim. pienen EU-projektin koulutuksineen, jolloin hankkeen toimijoiden omarahoitusosuus olisi yhteensä reilusti alle 100 000e). Investointi on mielestäni pieni suhteessa saavutettavaan hyötyyn.
”Kansainväliseen kärkeen” tähtäävä tavoite olisi rakentaa dokumenttielokuvien oppimateriaalit Yleisradion Oppimisen -verkkopalvelun tyyliin monimediaisista ja interaktiivisista elementeistä, johon voisi vielä juonia mukaan sosiaalisen median koukkuja.
