Aihe ei ole elokuva
Tämän kevään ,ksän ja alkusyksyn aikana on tullut enemmän ehdotuksia dokumentielokuviksi kuin ehkä koskaan. Miksi: lama,Toinen Suomi, eri kouluista valmistuvien opiskelijoiden virta ?
Olkoon syy mikä tahansa, mutta jos on muutenkin kärttyisellä päällä, niin aika ilkeästi tulee vastattua ehdotuksiin, joissa voidaan kaksi-kolme sivua kertoa elokuvan aiheesta ja millaisista eri näkökulmista ja millaisilla alakysymyksillä aihetta aiotaan käsitellä ja suurella vaivalla tehdyn kirjoituksen lopussa on vain muutamalla rivillä kerrottu miten elokuva aiotaan tehdä.
Pahimmillaan muutamalla ranskalaisella viivalla, kuten joskus 1970-luvulla oli tapana tehdä.
Mieltä ilahdutti tällaisessa tilanteessa Skotlannissa elokuvakoulussa opettavalta puollituttu Emma Davisilta tullut sähköposti, jossa hän kertoi pitävänsä oman huoneensa seinällä itseään ja oppilaitaan varten lainausta yhdessä Don Edkinsin kanssa kirjoittamastani Steps By Steps kirjasta.
Etsin hänen tarkoittamansa lainauksen ja totesin, että ainakin joskus on hiukan ajatellut jotain:
THREE MUST´S
The topic is not the film
For a documentary film maker there is nothing
more important than to remember :
the topic is not a film.
To see
There is nothing more important
to the documentary film director
than to see.
To look deeper, further and wider
than others.
To see differently.
Less is more
For the documentary film maker
there is nothing more important
than to remember:
less
is
more.
2 kommenttia
Pe 04.09.2009 @ 12:09
Mielestäni on hienoa, että dokumenttielokuvien suosio ja kiinnostus dokkareiden tekoon on kasvanut. Vision saaminen paperille ei varmasti ole aina helppoa kokeneellekaan tekijälle ja aloittelijoilta saattaa jäädä oleellisia asioita täysin uupumaan. Harmi, että uusien innokkaiden tekijöiden ehdotukset aiheuttavat lisää työtä ja amatöörimäinen esitystapakin saa vielä pinnan napsahtamaan.
Haluaisin muistuttaa, että monille on iso askel laittaa oma idea tai ehdotus eteenpäin. Jos vastaukseksi saa ilkeää kuittailua, koska jollain on paha päivä ja kaikki eivät ole skottilaisessa koulussa opiskelleet, heittää moni varmasti lannistuksesta hanskat tiskiin ja luovuttaa uskonsa (hyväänkin!) ideaan.
Olin 17-vuotiaana vaihto-oppilaana Saksassa. Innostuessani puhumaan kielitaito ei aina tullut samalla vauhdilla mukana. Isäntäperheeni isä totesi ylimieliseen sävyyn:
- Rauhoitu! Mieti ensin kielioppi, muotoile asiasi, tule sitten kertomaan juttusi, mikäli se sen jälkeenkin vielä tuntuu kertomisen arvoiselta.
Siitä lähtien en enää paljoa jutellut tai kertonut juttujani. Tuntui, että kielitaito hukkui päästäni täysin, kun piti vahtia sivulauseiden sanajärjestyksiä ja adjektiivin taivutusta. Olin vuoden lähes mykkänä ko perheessä. Se on aika hyvin ylipuheliaalta tytöltä.
Itse opettelen vieläkin malttia ja muotoilua, mutta voi kun se saksalainen Besserwisser nyt siellä norsunluutornissaan tietäisi, mitä menetti. Miten hauskoja juttuja, nerokkaita oivalluksia, pettämättömiä vitsejä, rahantekokeinoja, maailmanparannusideoita olisinkaan kertonut...
