Armadillo-ilta
Olin todella innostunut Armadillo-elokuvan esittelystä tänään DPGC-illassa. Sali oli lähes täynnä suomalaisia, joita kiinnosti naapurimaan Tanskan husaarirykmentin pyristely Afganistanin eteläisellä rintamalla.
Monet halusivat keskustella ja väitellä, aihe on arka ainakin suomalaiselle poliitikoille. Vaalivuonna ei kannata sanoa mitään kovin radikaalia. Ei ehkä muutenkaan, se ei sovi meidän poliittiseen keskustelukulttuuriin.
Vaikka suomalaisia joukkoja on vain Pohjois-Afganistanissa, kiinnostus meidän länsimaiden onnistumiseen kohtuullisen sekavassa tilanteessa ja epäuskottavissa tavoitteissa kasvaa myös meidän kotirintamalla. Siitä tämä ilta ainakin kertoi. Ihmiset eivät enää usko sitä mitä kerrotaan.
Minusta elokuvan suurin anti on huomata, kuinka me olemme oman uskomuksemme vankeja, sanahelinästä joka on aikoinaan luotu jenkki kotirintaman lääkkeeksi on tullut epätoivoinen mantra, jota meille hoetaan ainoana totuutena, vaikka tämäkin elokuva osoittaa että meillä ja tällä teekannun lämpösuojia päässään pitävällä miesporukalla ei ole mitään yhteistä. Miksi kukaan haluasi muuttaa paikallista järjestelmää vieläkin huonommaksi. Tanskalaiset aseveljet kävelevät kuin olisivat Mars-planeetalla, vailla mitään yhteyttä ja ymmärräystä paikalliseen kulttuuriin ja miksi olisi? Tuntuu nololta puhua tyttöjöjen koulussa käymisestä ja demokratiasta tilanteessa, jossa miehitysjoukot ovat vain yksi lusikka sopassa. Kuka paikallinen haluaa demokratiaa, ketä se hyödyttää? Meillä on sokea usko siihen että meillä on jotain aivan erityistä tarjottavaa tällekin maailman kolkalle.
Ideologian liittäminen päätöksentekoon, epätoivoinen hirttäytyminen kiinni "kansakunnan" rakentamiseen on vahvistanut läpeensä korruptoituneen maan epäuskottavaa hallintoa, jossa vanhat ongelmat on maustettu uusilla. On erittäin surullista että niitä tunhasia kuolleita perustellaan halulla noudattaa sumeasti ideologiaa. Mutta milloin meidän pojat pääsevät harjoittelemaan kovapanosammuntaa elävillä maaleilla? Se on todellinen ja käsittääkseni ainoa hyöty mikä Tanskalaisille tästä kokemuksesta on jäänyt käteen.
Suosittelen elokuvaa kaikille äijäelokuvien ystäville, kultaisen husaari merkin saa 3 osumasta, mutta mitä saa viidestä? Ehkä myös maailmanparantajille tässä oli jotain sanomaa.
