Kotka kosketti- ja muita kotimaisia helmiä

Viikonloppuna juhlittiin Suomea rakentamassa-elokuvan ensi-iltaa (Pasi Riiali ja Mikko Peltonen,  Mediatehdas Dakar) Kotkan Merikeskus Vellamossa.

Liikuttavaa oli se, minkälaisella kunnioituksella paikalliset asukkaat, ystävät ja tutut saapuivat Merikeskuksen auditorioon, kuin kirkkoon. Liikuttavaa oli se vieraanvaraisuus, jolla minulle ennestään tuntemattomatkin kotkalaiset kollegat ottivat minut vastaan.
Liikuttavia ovat ne kotkalaiset perheenisät ja äidit, jotka Suomea rakentamassa-elokuvassa raivaavat ja rakentavat maata uudella asuinalueella. Sade ruoskii ja lapset huutavat, mutta suomalainen ei -kele luovuta. Jättiläismäinen kodinkone laahataan sisään taloon omin voimin eikä apua oteta vastaan vaikka naapuri sitä tarjoaa.
Lautojen ja naulojen paukuttelulla niukkasanainen suomalainen isä todistaa perheelle rakkauttaan.
Suomea rakentamassa ensi-ilta oli hyvä tilaisuus tutustua kotkalaiseen elokuvakulttuuriin. Varsinaisia alan tuotantoyhtiöitä Kotkassa on vain yksi, juuri em. mainitun elokuvan tuottanut Mediatehdas Dakar. 
Kotkassa toimii Majakka-niminen elokuvakerho, vetäjänä elokuvakriitikko Harri Parikka. Kerho tarjoaa vuosittain 10 elokuvaa syyskaudella, 10 keväällä. Majakan Harri on mukana myös järjestelyissä, jota on pyöritetty Kotkassa jo kuuden vuoden ajan.
Muutama vuosi sitten paikallisessa Kinopalatsissa järjestettiin myös Kotka Goes Dokumentti-tapahtuma kaksikin kertaa, kunnes elokuvayrittäjä vaihtui ja hanke kuivui kasaan.
Tänä vuonna Kotka saa yhden elokuvatapahtuman lisää, kun Kaakkois-Suomen elokuvan läänintaiteilija Marjut Komulainen mm. Kati Lillqvistin kanssa pistää pystyyn Kino Unionin, kahden päivän sarjan työaiheisia elokuvia, dokumentteja ja fiktiota (kts. artikkeli: http://www.kymensanomat.fi/Kulttuuri---Kulttuuriuutiset/2009/10/03/Kino+...).
Läänintaitelija Komulaisen johdolla kotkalaisissa kouluissa on pidetty elokuvatyöpajoja, mm. Lönnrot 2017-tuhat tarinaa Suomesta-aiheisia.

Kotkalainen Suomea rakentamassa on yksi kevään 2010 Dokumenttiprojekti Goes Cinema-elokuvista. Niinkuin se, myös toinen DPGC-elokuva, Miesten vuoro tallentaa liikuttavia tarinoita suomalaisesta elämästä ja sielunmaisemasta. Miesten vuoro on (objektiivisesti) upein kotimainen dokumenttielokuva piiiitkään aikaan. Olen nähnyt elokuvan viisi kertaa, ja joka kerta loppukohtauksen aikana mieleni tekee nousta ylös tekemään kunniaa suomalaiselle Miehelle. En ole meikäläisen jöröjukkakulttuurin ystävä, mutta Miesten vuoro on tehnyt minut armollisemmaksi meidän suomalaisia yksinäisiä miessusia kohtaan.
 Ja viimeisin muttei vähäisin kevään DPGC-elokuvista, Reindeerspotting-Pako joulumaasta, näyttää palan karuimmista karuinta pohjolaa, subutex koukussa sekoilevien parikymppisten miesten elämää Rovaniemellä. Lohduttomia haaveita paremmasta tulevaisuudesta, jotka kerta toisensa jälkeen hukkuvat yhteen, ja taas toisen piikkiin tai pilleriin. Elokuvan ohjaaja Joonas Neuvonen pääsi jaloilleen ja sai koostettua kuvaamastaan materiaalista tämän mielenkiintoisen elokuvan.

Lupaan, että kolme edellämainittua elokuvaa koettuaan katsojan sydän on kylläinen.