BRANDI NIMELTÄ SUOMI. Iikka Vehkalahti 30.10.08
Ulkoministeriömme on huolissaan maamme kuvasta maailmassa. Mielenkiintoista, että koko ajan matkustavat ministeriön virkamiehet eivät ole puuttuneet kuvaan, jonka oma lentoyhtiömme Finnair antaa ulkomaalaisille elokuvaohjelmallaan.
Eli kaikista varkkaimmat, vaikutusvaltaisimmat, tärkeimmät ( tai ainakin sellaisina itseään pitävät) ihmiset lentelevät koko ajan myös Suomeen ja Suomesta pois. Lentäessään he katselevat lentokoneessa tv-monitoreista videoita ja elokuvia. Business-luokassa jopa valitsevat muutamasta kymmenestä tarjolla olevasta VOD-systeemillä suosikkejaan.
Mitä, suhteellisen paljon matkustavana, olen nähnyt Finnairilla. Suhteellisen huonon valikoiman kansainvälisiä elokuvia, erilaisia dokumentaarisia kanadalaisia making off videoita tai lyhyitä piilokamerapätkiä.
Ei ajatustakaan, että Suomeen lentäessäni näkisin vaikkapa vain mainoselokuvia Suomesta, puhumattakaan laatuelokuvista, dokumenteista, lyhtyelokuvista tai animaatioista, jotka loisivat Suomi-kuvaa ja olisivat virkistäviä poikkeuksia nykyisessä kehnohkossa valikoimassa.
Kyllä Finnairin tarjonnassa on suomalaisia elokuvia, mutta hyvin vähän. Itse olen nähnyt puolivillaisen Vareksen, jonka Stubbin pitäisi heti poistaa ohjelmistosta sen verran kauhistuneina sitä katseli ensimmäisen kerran Suomeen saapuva pakistanilaisnainen vieressäni puhumattakaan
takana istuvien virolaisten pilkkakommenteista. Onneksi sentään Joulutarina on ollut tarjolla.
Mutta miksi ei tarjolla olisi myös dokumentteja. Kuinka meditatiivista olisi katsella MarkkuLehmuskallion Matkaa tai mielenkiintoista seurata Websterin Katastrofin aineksia. Suomesta kertoisivat mielenkiintoisesti Jouko Aaltosen Kenen joukoissa seisot ja Punk tai Naukkarisen ja kumppaneiden Jos minulla ois valta tai paljon palkittu Kone 17.
Kärkkäisen Kansakunnan olohuone tai Tuija Halttusen Mielentila auttaisivat ymmärtämään suomalaisten todellista mielenlaatua, Mika Ronkaisen Huutajat tai Pasi Riialin ja kumppaneiden Kannatusta etsimässä avaisi sitä vielä lisää.
Katariina Lillqvistin Eihän tämä maa minun ole kertoisi mustalaiskulttuurista, K J Kosken Yksinäinen mies Kekkosen ajasta, Oskari Pastilan Täynnä tarmoa suomalaisten urheiluinnostuksesta, Mikko Pielan Väinö Auer suomalaisesta tiedemiehestä ja Mikael FranckinTanner sodan jälkeisestä historiasta jne…
Riittävällä rohkeudella Finnair voisi hyvin rakentaa mielenkiintoista suomalaisbrandia kymmenien ja satojen tuhansien Suomeen lentävien keskuudessa.
Air Canadalla on aina valikoimassaan hyviä dokumenttielokuvia. Yhden parhaista viime vuosina tehdyistä ” Up The Yuangze River” näin juuri heidän koneessaan ja katselukokemus oli kuin virkistävä lähde selattuani sitä ennen lävitse puolenkymmentä etukäteenennakoitavaaa hollywood-tuotantoa.
Eli kuka tarttuisi Suomessa asiaa: Elokuvasäätiö, Dokumenttikilta, tuottajat yksitellen, Finnair vai lentävä Stubbimme ?
1 kommentti
Ma 03.11.2008 @ 08:23
Huomasin järkytyksekseni että Yle oli ilmoittanut Martti Backmanin Itämeriohjelman Euroopan Grand prix kisaan televisiodokumenttien sarjaan.
Ohjelmahan oli melkolaisen kyseenalainen. Backman esittää teesin siitä ettei Itämeren huono tila johdukaan päästöistä vaan siitä että pohjassa on happikato. Ja happikato taas johtuu Itämereen tulevien suolapulssien vähyydestä ja on aivan luonnollinen ilmiö.
Ohjelma "unohtaa" pari asiaa.
Myös järvemme sairastavat. Sinilevillä ei ole pyrstöä eivätkä ne ui vastavirtaan. Sisävesien huono tila johtuu taatusti omista touhuistamme eikä suolapulssien vähyydestä.
Kun näin on olisi voitu kysyä onko sama happikato ja siitä aiheutuva sisäinen kuormitus sekä järvien ja meren ongelma ja onko kenties muita syitä happikatoon kuin suolapulssit.
Backmanille informoitiin toisestakin selityksestä.
Pekka Viherä niminen kemisti on tutkinut ja tehnyt laskelmia siitä voisiko valtava suo- ja metsäojitusprojekti aiheuttaa Itämeren rehevöitymisen. Humus on happea kuluttava aineis ja hänen laskelmiensa mukaan metsistämme ja soiltamme lähtenyt humuspäästö riittää aiheuttamaan sekä sisävesien että itämeren happikadon.
Backman sivuutti nämä aspektit työssään.
Nähdäkseni hän ei edusta tutkivaa journalismia vaan
hänellä on selkeä ideologinen antienvironmentalistinen missio.
Miksi yle antaa primetime aikaa tällaiselle yksipuoliselle laisser faire viestille tänä aikana kun ihmiset lopulta alkavat herätä ympäristövastuuseen?
Miksi Yle jopa lähettää tällaisen työn edustamaan Suomea kansainvälisille näyttämöille.
Mielestäni tämä antaa erittäin huonoa kuvaa sekä Suomesta että valtiollisesta Ylestämme.
Ihmettelen. Olisi hyvä tietää ketkä tekivät tällaisen päätöksen profiloida Grand prixissä yleä Backmanin taas kerran kyseenalaisella työllä.
Hannu Hyvönen
tutkiva journaliti ja dokumentaristi
Kelan tuella
