Joka salaa sillä on salattavaa

Miksi Lähi-itä ja Israel-Palestiina konflikti kiihdyttävät niin paljon mieliämme? Miksi maailman parhaista dokumenttielokuviita niin suuri osa syntyy juuri tästä kysymyksestä ? Miksi juuri Five Broken Cameras on nyt niin tärkeä elokuva.

Kriisi kiihdyttää,

1. Koska vanhan Jerusalemin keskellä, katolta näkee yhdellä silmäyksellä ihmiskunnan historiasta niin suuren osan: eri vuosisadat, eri uskonnot, eri kriisit. Koska Jerusalem on maailmankatsomuksemme keskiössä.

2. Koska Israel kuuluu ”meihin” ( kuten Etelä-Afrikan valkoiset hallitsijat). Israel on mukana Euroviisuissa ja se lasketaan ”demokratioihin”. Se on yksi meistä.

3. Koska on Goljat-David asetelma. Miehittäjä vastaan alistetut. Aivan kuten Etelä-Afrikan apartheidissa, Burmassa, aikoinaan Itä-euroopan toisinajattelijat, ihmisoikeusaktivistit Kiinassa tai Iranin vihreä vallankumous. Alistajaan ja alistettuun suhtaudutaan eri kriteerein.

4. Koska Israelin hallitus on hyväksynyt salamurhat ja kidutukset politiikkansa välineeksi.

5. Koska gazalaiset vuosikymmenten jälkeen turhautuinena, epätoivoisina,
tyhminä, vihaan kiihotettuina, rasistisina, fundamentalisteina valitsevat hallitsijakseen
Hamasin, jonka toiminta monessa suhteessa on käsittämätöntä, tuomittavaa ja vaarallista.

6. Koska israelin saarto gazalaisia kohtaan vaikuttaa lähes puolenmiljoonan alaikäisen jokapäiväiseen elämään, estää lapsia elämästä edes sen verran normaalia elämää kuin Gazassakin olisi mahdollisuutta vaikka Israel pitäisi kuinka tiukkaa linjaa ase- ja turvallisuuskysymyksissä. Mutta lelujen, suklaan ja monen monen muun asian kieltäminen gazalaisilta on jotain muuta kuin Israelin turvallisuuden takaamista.

7. Koska luvuillakin on väliä: gazalaisten laukaisemat kotitekoiset raketit ovat häirinneet – kuinka monen: ehkä muutaman tuhannen ihmisen elämää – ja saarto häiritsee joka päivä 1,5 miljoonan palestiinalaisen elämää.

8. Koska liian useat pro-palestiinalaiset ovat naiveja, tietämättömiä, äärimmäisaineksia tai israelilaisia kansana vihaavia.

Ymmärrän (toisin kuin monet kv-ystäväni)

9 israelilaisten turvallisuushenkilöiden tarkastukset lentokentillä: uudestaan ja uudestaan tehtävät haastattelut jopa jokaisen tavaran läpisyynäämisen. Kun toisella puolella kuljetetaan räjähdysaineita jopa kuolleen lapsen sisällä, on syytä yrittää sulkea kaikki mahdolliset reiät.

Mutta en ymmärrä

10. käsittämättömän agressiivista suhtautumista kansainvälisiin rauhanaktivisteihin
tai israelilaisiin toisinajattelijoihin ja kameroihin, jotka koetaan Israelin suurina vihollisina.

11. En ymmärrä, miksi Israelissa ei haluta opiskella arabiaa, miksi Länsiranta ja Gaza on rangaistuksen uhalla kiellettyjä alueita Israelin kansalaisilta, miksi ajetaan täydellistä keskinäisen kommunikaation estämisen politiikkaa.

En ymmärrä, miksi Israelin polititiset johtajat saavat jatkuvasti valehdella kansainväliselle yhteisölle, järjestää edelleen salamurhia käyttäen eri kansallisuuksien ihmisten indentiteettiä, olla piittaamatta YK:N päätöslauselmista, kiihottaa vihaan toista kansanosaa vastaan.

En ymmärrä, miksi jo paljon ennen Jeniniä (jolloin Martti Ahtisaaremme odotti päiviä turhaan pääsyä leiriin tarkastamaan mitä oli tapahtunut) Israel on jatkuvasti suhtautunut tiedotusvälineisiin kielteisesti, tehnyt kaikkensa vapaan tiedonvälityksen estämiseksi.

Niinpä nyt Gaza-laivojen aikaan:

Aivan yksinkertaisesti: miksi ei operaatiota järjestetty aamulla. Miksi paikalle ei kutsuttu tarkkailijoita tai vaikka tiedotusvälinedien edustajia raportoimaan tapahtumia. Miksi tiedotusvälineitä ei päästetty tapaamaan laivalla olleita operaation jälkeen.

Joka salaa, sillä on salattavaa.

Ai, miksi tällainen kirjoitus dokblogissa. Koska Tel Avivin rahoitusfoorumissa ehdottomaksi ykköseksi lähes 20 eri kansainvälisen rahoittajan silmissä ( jotka useimmat ovat jo kyllästyneet Lähi-itä konfliktiin ja toivoivat muita tarinotia) nousi palestiinalaisen elokuvantekijän projekti Five Broken Cameras.

Mikä on elokuvan tarina. Viisi vuotta palestiinalainen kameramies kuvasi omaa kyläänsä, jonka viereen rakennettiin kuuluisaa seinää. Elokuva alkaa oman pojan syntymästä, siihen mahtuu kamppailu seinaa vstaan (jonka Israelin korkein oikeus määrääkin siirrettäväksi) jakahden hyvän ystävän kuolema (sotilaiden ampumana mielenosoituksessa) ja viisi rikkoutunutta kameraa.

Neljä kertaa kameran rikkoja olivat isrelilaiset sotilaat. Kerran rikkojana oli luoti, joka murskasi kameran, joka pelasti kuvaajan hengen.

Joka salaa, sillä on salattavaa.