Kesäkirje 2
En kiellä, etteikö televisiossa ole myös hienoja ja hyviä ohjelmia ( Lasken Dokumenttiprojektin yhdeksi sellaiseksi). Televisio on myös ehdottomasti tärkein ja merkittävin julkaisualusta audiovisuaalisille tuotteille.
Televisio yhdistää perheitä , kansoja ja kansakuntia. Se pystyy muuttamaan maailmaa – ja pitämään sstä muuttumattomana.
Mutta.
Kokonaisuutena katsottuna television ohjelmisto on surkeaa, halpaa ja halvasti ajateltua.Pahimmillaan televisio heijastaa yhteiskunnan henkistä alennustilaa käsittämättömän selkeästi ja viiltävästi.
Ja ikävä kyllä, suomalainen televisio ei nouse välttämättä kovin merkittävästi tämän kaiken yläpuolelle.
Olen varma, että en ole ainoa joka huokailee viikonloppuisin, jolloin katsoisikin televisiota, kulkiessaan kanavalta toiselle, ohjelmiston mielenkiinnottomuutta.
Tai joskus viikolla suomalaisen journalismin tasoa ajankohtaisohjelmien tai uutisten aikaan.
Tunnustan, on usein televisio-ohjelmia, joita katsoessa myötähäpeän tunne on niin suuri, että tietoisesti vältän niiden seuraamisen.
Ja : hyvin moni dokumentti jää minulta katsomatta. Omat ostoksetkin tuntuvat joskus ikävystyttäviltä
tai tarpeettomilta.
Mutta: pidän teräväst, analyyttisesta journalismista, rakastan romanttisia komedioita, katselen mielelläni
poikani kanssa parhaita lasten elokuvia tai animaatioita.Enkä kiellä hyvien kokkiohjelmien ja matkailujuttujen kiinnostavuutta. Haluaisin löytää sarjan, johon kiinnittyisin. Hieno elokuva on aina kokemus. Erinomainen konsertti myös. Ja olen länkkärien ystävä.
Mutta kaikissa näissä genreissä enahalua, enkä jaksa katsoa keskinkertaista, laiskaa, ikävystyttävää,
halpaa ja vanhoja latuja pokevaa ohjelmatuotantoa.
Ja sellaista ohjelmistoa televisio on täynnä.
Miksi ?
Kansakunnan henkisen tilan takia ? Varmasti osittain?
Riskien pelon takia ? Varmasti myös, pelataan turvallista peliä keskinkertaisuudessa?
Television yleisökoostumuksen ( keskinkertaisen keskiluokan diktatuurin) takia ?
Liian pitkään samoja polkuja kulkeneen media henkilöstön ( kuten allekirjoittanut) takia?
Yhä alemmas vajoavan televisiota käsittelevän lehdistön kirjoittelun takiako ?
Näköalattoman jodon takiako ( annan paljon tunnustusta Jungerille, mutta visionääri sisällön puolella hän ei ollut).
Onko mahdollsita ravistaa televisiota ja sitä tekeviä ihmisiä, niin että tapahtuisi muutos ?
Miten saa pidettyä itsensä edes jollain lailla herkkänä ja avoimena uusille ajatuksille ja ideoille?
Miten uudet ajatukset syntyvät?
Mitern ravistella dokumentintekijöitä irti keskinkertaisuudesta ?
Ehkä television kriisin pitää tulla vielä paljon syvemmäksi ennenkuin tapahtuu muutos ?
Georg Henrik von Wright sanoi aikoinaan filosofian tehtävästä:” On aika tuhota ja tuhota, jotta jotain uutta pääsee syntymään”
