Kansallinen "pitsaus-trauma" on murrettava!
Jos jollain on jäänyt hampaankoloon oma aliviritteinen suoritus IDFAssa, lisäksi mielessä painaa liuta epäonnistuneita ulkomaalaista rahoittajatapaamisia, niin lue tämä vuodatuskirjoitus loppuun.
Minulle on noussut omaksi missioksi, omien epäonnistumisien kautta, halu järjestää suomaiselle elokuvalle parempi esittelypaikka kansainvälisille rahoittajille. Jo vuoden DocPoint-kokemuksella voin sanoa, vaikka yleisesti luullaan toisin, suomalaista nykydokumenttielokuvaa ei oikein tunneta maailmalla, se tuottaa enimmäkseen hämmennystä, yksittäisiä tekijöitäkin tunnetaan hyvin vähän. Kaikki tuntee Arto Halosen ja joku Pirjo Honkasalon. Ulkomaalaiset rahoittajat ja erityisesti levittäjät tulisi saada tietoiseksi meidän tuntemattomasta elokuvasta ja niiden tuntemattomista tekijöistä. Minulle on ollut yllätys kuinka suuri merkitys levittäjällä on elokuvan menestymiselle. Moni keskinkertainen ulkolainen elokuva on saanut levittäjän, jota kautta elokuva pyörii marketeissa ja festareilla tehokkaast niin, että myös minä katson sen, tai ainakin sen alun.
Rahoitusfoorumit ovat äärimmäisen epämukava kokemus ja sen tuottama hyöty on aika minimalinen. Matkustus, kymmenen minuutin suoritus, ja rahoittaja tapaaminen ei yleensä tuota haluttua tulosta, lupauksista huolimatta. Aika moni vakuuttavakin lupaus ei konkretisoidu mihinkään.
Meidän tulee siksi järjestää oma rahoittajatapaaminen, omilla ehdoilla. Ehkä nämä poikkeavat ehdot kiinnostavat myös paria ulkomaalista rahoittajaa/levittäjää. Erityisen tärkeää olisi saada eurooppalainen levittäjäporukka kiinnostumaan. Maailma on rahoitusfoorumeita täynnä ja sellaista ei kannata järjestää. Meidän suomalaisten elokuvatekijöiden elokuvia voisi tuoda paremmin esille niiden kuvausvaiheessa. Kun kasassa on pari erittäin hyvää kohtausta, niin on helpompi puhua. Kertoa mitä elokuvasta tulee ja mikä on sen sanoma/teema ja keskeiset henkilöt. Ei tarvitse keksiä kaikkea hatusta, vaan voi luottaa materiaaliin. Ammattikatsojankin on aika helppo nähdä tuleeko tästä elokuva, ja millainen. Ulkomaalaisille rahoittajille voisi näyttää materiaalia ja jopa raakaleikattuja kohtauksia.
Osa kansallista traumaamme on huono ulosanti ja itsesensuuri. Tässä tapaamisessa näytettäisiin elokuvan kohtauksia, keskusteltaisiin elokuvan sisällöstä ja tarinasta, teemasta elokuvan rakentumisesta lopulliseksi elokuvaksi. Keskustelun lähtökohta olisi rakentava: Miten erikoisesta ja erinomaisesta materiaalista syntyy erinomainen elokuva. Katselut olisivat avoimia tapahtumia, joissa kaikki voisivat kommentoida näkemäänsä. Kiinnostuneiden rahoittajien kanssa sovittaisiin omat tapaamiset yleisen tilaisuuden jälkeen. On muuten ihan hassua, että yleensä elokuvantekijä näyttää elokuvan materiaalia ihmisille, jotka jo lähtökohtaisesti tietävät kaiken elokuvan sisällöstä ja elokuvan henkilöistä heidän välisistä suhteista. Suomessa elokuvia arvioivat lähinnä rahoittajat ja tuottajat, ei missään tapauksessa suuriyleisö, eikä ainakaan ulkomaalaiset. Kuitenkin elokuvat on kai suunnattu jälkimmäisille yleisöille.
Järjestettävän rahoittajatapaamisen tarkoitus olisi saada rahoitusta ennakkoluulottomille, omaperäisille suomalaiselokuville, tarjota tapaamisia rahoittajien ja levittäjien kanssa. Sekä kehittää kuvaus/leikkausvaiheessa olevia elokuvia. Tämän tapaamisen tarkoitus olisi esitellä suomalaista tulevaa dokumenttituotantoa, herättää kiinnostusta ja hankkia puuttuvaa rahoitusta elokuville.
Kansallinen rahoitusfoorumi-trauma on murrettava. Meidän on järjestettävä itse, täällä meidän omalla maaperällä tapahtuma, jossa kerromme millaisia elokuvia olemme tekemässä ja mikä näissä on mielenkiintoista ja tärkeää. Meidän on saatava kertoa omista elokuvistamme rauhassa, omalla verkkaisella tyylillämme ja meille ystävällismielisessä ympäristössä. Hikoilu ja änkyttäminen olisi sallittua, jopa suotavaa. Missä suomalaiset ovat aina olleet hyviä, on asian puhumisessa. Kun näyttää omaa materiaalia, niin kyllä ainakin minulla on kerrottavaa riittänyt, olen jopa joskus saanut ihmiset asiastani innostumaan.
Tuleva DocPoint olisi tapahtuman aika ja paikka, mukaan mahtuisi n. viisi elokuvaa aikaa jokaiselle varattaisiin noin tunti. Miltä kuulostaa?
